Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila on lähestynyt kansanedustajia kirjeellä koskien asiakkaan valinnanvapautta neuvolatoiminnassa. Hän on useassa yhteydessä tuonut kirjeen lisäksi mielipiteenään esille, että neuvolapalvelut tulisi rajata maakunnan toiminnaksi. Tätä emme Kätilöliitossa sinänsä vastusta muutoin kuin äitiyshuollon osalta.
Äitiysneuvolatyö on järjestetty Suomessa hajanaisesti ja palvelujen järjestämistapa vaihtelee Suomen eri kunnissa tällä hetkellä runsaasti. Äitiysneuvolan työntekijä tekee useimmiten myös jotain muuta neuvolan sektoria äitiysneuvolan lisäksi. Toisekseen äitiysneuvolassa työskentelee pääasiassa terveydenhoitajia äitiyshuoltoon koulutetun kätilön sijasta.
Nykyisin äitiysneuvolat ovat osa neuvolaa johon perheeseen liittyvät palvelut on keskitetty. Tällä korostetaan perheen ja lapsen huomioimista, mutta yhteys muihin naisille suunnattuihin ehkäiseviin palveluihin voi olla heikko ja yhteys synnytyssairaaloihin etäinen. Raskauden vaatima erityisasiantuntemus saattaa jäädä laajan osaamisalueen jalkoihin, toteavat THL:n tutkijat Suomen Lääkärilehdessä 38/2013. Kätilöntyötä säätelevät EU-direktiivit, jotka eivät toteudu Suomessa. Kätilöliitto muistuttaa, että kätilökoulutuksessa korostetaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden osaamista, mutta äitiysneuvolatyössä tämä näyttäytyy tällä hetkellä ainoastaan silloin, kun terveydenhoitajalla on myös kätilökoulutus. Kätilöiden koulutusohjelman tehokkuutta ei hyödynnetä Suomessa toisin kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa ei oikea ihminen hoida oikeita asioita oikeassa paikassa. Kätilöliitto on jo pitkään ollut huolissaan siitä, että äitiyshuollon koulutetut ammattilaiset on suljettu pois omimmaltaan työsaralta. Tämä poissulku on yksi syy kätilöyritysten perustamiseen.
THL julkaisi syksyllä 2015 työpaperin 17/2015 ”Äitiysneuvolat muuttuvassa terveydenhuollossa – ehdotuksia rakenteiden uudistamiseksi”, jossa ehdotetaan Suomeen kokeiltavaksi ”naisneuvola”-mallia, jossa äitiysneuvola toimii osana laajempaa seksuaali- ja lisääntymisterveysneuvolaa. Neuvolan tehtäviin kuuluisivat äitiyshuolto, raskauksien ehkäisy, keskeytysten, keskenmenojen, lapsettomuuden, vaihdevuosiongelmien ja seksitautien neuvonta, seulonta ja osittain myös hoito sekä gynekologiset seulonnat. Tämän toimenkuvan vuoksi työntekijöillä riittäisi asiakkaita pienelläkin paikkakunnalla. ”Naisneuvolan” keskeinen henkilö olisi ehdotuksen mukaan kätilö tai lisäkoulutuksen saanut terveydenhoitaja. Naisneuvolamallilla voitaisiin ehdotuksen mukaan tukea kustannustehokkaasti äitiyshuollon sisällöllistä yhdenmukaisuutta ja kohdentaa erityisosaamista asiakaslähtöisesti, pääosin lähipalveluina ja keskeisiin yhteistyötahoihin integroituna. Tällöin myöskin asiakasseteli äitiysneuvolapalveluissa kävisi todennäköisimmin tarpeettomaksi.
Perusteluina valinnanvapauden kieltämiselle Kurttila toteaa, ettei monialainen yhteistyö toteudu, tiedonkulku vaikeutuu, terveyden edistäminen ei toteudu tai ettei vaikeista asioista uskalleta puhua. Tänä päivänä yhtenäinen Kanta arkisto mahdollistaa tiedon kulun vaivattomasti eri organisaatioiden välillä. Samoin terveydenhuollon ammattilaisten ammattietiikka asettaa vaatimukset työn laadulle. THL on julkaissut jo vuonna 2013 Äitiysneuvolaoppaan, joka sisältää suositukset äitiysneuvolatoiminaan. Äitiysneuvolatoimintaan on siis olemassa omat suositukset, jotka ovat sisällöltään yksityiskohtaisemmat kuin muulle neuvolatoiminnalle Neuvola-asetuksen puitteissa asetetut suositukset.
Raskaus ja synnytys ovat naisen elämässä ainutlaatuisia kokemuksia, jotka näkyvät naisen hyvinvoinnissa aina. Tämän hetken neuvolamaailmassa naisilla tulisi olla mahdollisuus valita raskauden ja synnytyksen kanssakulkijaksi siihen koulutettu ammattilainen, kätilö. Kätilöliitto näkee tilanteen niin, että asiakkaiden päästessä valitsemaan asiantuntevimman osaajan äitiyshuollossa luodaan hyvä pohja pitkäaikaiselle asiakassuhteelle, joka perustuisi siihen, että työn rakenne voitaisiin organisoida siten, että parhaat osaajat vastaisivat ko. osaamisalueesta
Kätilöliitto katsoo, että sote-uudistus sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteisiin on tarpeellinen uudistus. Alkuperäiset tavoitteet tulee pitää uudistuksen keskiössä: kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. Kätilöliiton edellä esille tuomat vaihtoehdot nais- ja seksuaali- ja lisääntymisterveysneuvoloista sekä sallimalla valinnanvapaus myös näillä sektoreilla edistäisi alkuperäisten tavoitteiden saavuttamista. Sallimalla fertiili-ikäisille naisille yhdenvertainen ja tasa-arvoinen oikeus valinnanvapauteen poistettaisiin samalla nyky-järjestelmän ongelma: ilman kotia olevat ongelmat löytäisivät paikkansa, lisääntymisterveysasioiden vaikutukset toisiinsa voitaisiin huomioida paremmin, hoidon jatkuvuus paranisi, porrastus toimisi paremmin ja tasa-arvo eri alueiden ja eri väestöryhmien välillä lisääntyisi. Äitiysneuvolatoiminta on murroksessa, samoin seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut. Niiden tarvetta ei ole kyseenalaistettu eikä ole syytä kyseenalaistaa. Sen sijaan on tärkeää miettiä järjestämistapaa ja sisällön painotuksia ja muistaa, että kun oikeat ihmiset tekevät oikeita asioita oikeassa paikassa, kaikki hyötyvät. Niin asiakkaat, ammattilaiset kuin koko yhteiskunta. Kätilöliitto kannustaa sosiaali- ja terveysministeriötä sekä valtiovarainministeriötä ja kansanedustajia katsomaan alati muuttuvaa maailmaa rohkeasti tulevaisuutta kohti. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden sisällön kehittämiselle, johon äitiyshuolto kuuluu, on olemassa paljon innokkaita toimijoita, sekä ammattilaisissa että asiakkaissa itsessään. Ministeriöiden tulee etsiä hyviä keinoja tämän innostuksen kanavoimiseksi sen sijaan että sisältöä kehitetään satunnaisesti ja ilman kokonaiskoordinaatiota. Ensimmäinen askel on sallia valinnanvapaus fertiili-ikäisille naisille.
Helsingissä 22.5.2018
Leena Lehto
varapuheenjohtaja
Suomen Kätilöliitto – Finlands Barnmorskeförbund ry