Kun aloitin kätilöopinnot, niin tiesin jo, että haluan kotikätilöksi. Doulataustani vuoksi olin päässyt jo työskentelemään kotisynnytyksissä ja näkemään läheltä kotikätilön työtä. Tunsin valtavaa paloa päästä tuohon paikalle, vaikka hyvin tiesin, ettei se ole pelkää autuutta, vaan tuo mukanaan myös valtavan määrän vastuuta. Suomessa kätilöopinnot tähtäävät sairaalakätilön työhön, joten minun tuli tehdä opinnoista omanlaiset. Lyöttäydyin yhteen samanhenkisten opiskelukavereiden kanssa ja yhdessä järjestimme mm. kotisynnytysaiheisia paneelikeskusteluja, opintomatkoja Midwifery Today -konferenssiin sekä kävimme kaikki mahdolliset synnytysaiheiset kurssit vapaa-ajalla. Palo ja into luoda omanlainen oppimispolku oli kova. Lopulta tein vielä osan kätilöharkasta Yhdysvalloissa kotikätilön opissa. Opin käyttämään torvea raskauden seurannassa, opin mitä on hoidon jatkuvuus, opin pitämään klinikkapäiviä ja ennen kaikkea opin mitä on rakastava läsnäolo synnytyksessä ja luottaminen normaaliin fysiologiaan.
Kun valmistuin kätilöksi seitsemän ja puoli vuotta sitten niin oli selvää, että aloitan kotikätilön työt heti, kokeneemman kätilön seurassa toki. Tämä piti olla ainoa suuntani, mutta sitten hainkin hetken mielijohteesta synnytyssaliin kesätöihin. Ajattelin että on hyvä saada toistoa ompelusta ja muista kädentaidoista, jotta pystyn paremmin palvelemaan kotisynnytysasiakkaitani. Mutta kävikin niin, että alkuhaasteiden jälkeen rakastuin myös synnytyssalikätilön työhön. Huomasin, miten paljon siellä pystyy vaikuttamaan ja työskentelemään itsenäisesti omalla persoonallaan. Viisaat esihenkilöt ottivat tietotaitoni koko työyhteisön hyödyksi ja nykyään olen mm. osastomme doula- ja vesisynnytysvastaava. Aluksi epäilevä suhtautuminen puolin ja toisin sairaalakätilöiden kanssa muuttui rautaiseen yhteistyöhön ja huippu ihanaan työyhteisöön.
Tällä hetkellä minua harmittaa koti- ja sairaalasynnytysten kahtiajakautuminen, sillä aidosti näen koko ajan upeita sairaalakätilöitä ja upeita kotikätilöitä. Molempien päämäärä on sama, eli elävän vauvan ja synnyttäjän lisäksi mahdollisimman hyvä synnytyskokemus perheille. Ei sairaalakätilö mene töihin asenteella, että nytpä leikkaan turhan episiotomian ja kohtelen synnyttäjää huonosti. Eikä kotikätilö mene töihin asenteella, että nytpä vaarannan vauvan hengen uhkarohkeudella ja olen vastuuton. Miten ihmeessä voitaisiin lisätä ymmärrystä eri synnytystapoja kohtaan? Miten saataisiin Suomeen lisää vaihtoehtoja valita juuri itselle paras synnytyspaikka ja synnytystiimi? Ja myös kätilöille mahdollisuus valita sellainen työskentelypaikka, joka itselle parhaiten sopii.
Suomesta puuttuu täysin harmaan sävyt eli birth centerit niin sairaalan sisäiset kuin ulkopuoliset. Monessa länsimaassa kotisynnytykset sekä birth centerit ovat osa terveydenhuollon palveluita ja katsotaan täysin normaaliksi toiminnaksi. Suomessa kotikätilön tulee osittain navigoida järjestelmän ulkopuolella ja monesti on tunne että olet vähän vainottu. Välillä huomaan, että sairaalan vihreät vaatteet tuovat uskottavuutta, vaikka sama osaaminen minulla on kätilönä siviilivaatteissakin. Kotisynnytykset ja kotikätilöt eivät tule häviämään. Jos vainoaminen jatkuu, niin kotisynnytysten turvallisuus vaarantuu, kun poikkeaman ilmentyessä ei uskalleta ottaa yhteyttä sairaalaan. Yksi tapa tehdä muutosta on yhteistyö. Minä näen arjessani molempia maailmoja ja olen tekemisissä usean eri toimijan kanssa. Tervetuloa tutustumaan ja toteamaan miten hyviä tyyppejä me kaikki ollaan myös doulia ja ylilääkäreitä myöten.