Väitöstilaisuus merkitsee siirtymää – siirtymää uuteen vaiheeseen uralla ja yhden vaiheen päättymistä. Oma väitökseni uudelleensynnyttäjien synnytyspelkoa koskien oli omista ennakko- odotuksista huolimatta yksi elämäni upeimmista päivistä.
Paljastan nyt teille kaikille heti alkuun, väitöstilaisuus on show, performanssi, esitys.
Vielä pari viikkoa ennen oma suhtautumiseni tulevaan väitökseen oli lakoninen, jopa alavireinen. Miksi mennä mukaan tähän akateemiseen teatteriin, kun tosiasiassa väitöskirja oli jo hyväksytty. Sain kuitenkin soiton filosofi Esa Saariselta puolisoni kautta, joka oli kertonut Esalle minun väittelevän. Ja tämä puolentunnin keskustelu, sisältäen Esan väitösvinkit, muutti kaiken. Heräsi innostus tulevaa väitöstä kohtaan.
Väitöspäivä koitti. Kävin aamusta kampaajalla ja meikissä, ikään kuin teatterin maskissa. Vielä mekko, sukkahousut (joita vihaan) ja korkokengät jalkaan. Huomasin, kuinka jännitys oli vaihtunut innostuneeseen kutkutukseen.
Kello oli vartin yli kaksitoista ja vahtimestari avasi salin ovet. Lava oli valmiina. Lämmin tunne valtasi minut. Ihanat tutut ja tuntemattomat kasvot, jotka hymyilivät minulle ja olivat tulleet paikan päälle läheltä ja kaukaa. Kävelin portaat alas saliin ja säteilevä tunne säilyi. Nyt saan tilan olla parrasvaloissa omilla ehdoillani.
Aloitin lektioni, joka on lyhyt, väittelijän pitämä noin 20 minuutin puhe, jossa tarkoitus on kuvata tutkittavaa ilmiötä sekä tehtyä tutkimusta, johdatellen kuulijoita tulevaan väitökseen ja aiheeseen. Mielessäni olivat tutkittavat. Ne upeat synnyttäjät, naiset ja äidit, jotka olivat käyttäneet aikaansa ja osallistuneet tutkimukseeni. Kertoneet minulle synkimpiä kokemuksiaan äitiyshuollosta ja peloistaan. Halusin tuoda kunniaa heille.
Toinen agendani väitöksessä oli tuoda käsite kätilötiede esiin akateemisessa kontekstissa. Kollega laski, ja hihkuen jälkikäteen kertoi minulle, että kätilötiede esiintyi puheessani vähintään neljä kertaa. Eikä vastaväittäjä ollut puuttunut siihen lainkaan. Miksi olisi, asemoin itseni kätilötietelijäksi, en ole ikinä kokenut kuuluvani hoitotieteen oppialaan. Siksi tuntuikin niin vieraalta, kun vastaväittäjä käytti hoitotiede -sanaa. Se en ole minä.
Toiveenani on, että kätilötieteen oppituoli saadaan Suomeen. Se vahvistaisi kätilöiden asemaa ja arvostusta yhteiskunnassa. Tarvitsemme kuitenkin kätilötaustaisia tutkijoita, jotka ovat myös halukkaita tekemään korkeatasoista kätilötieteen paradigmasta käsin tarkastelevaa tutkimusta.
Kuten kaikissa hyvissä performansseissa esiintyjillä, eli minulla ja vastaväittäjällä toisella pääroolin haltijalla, katosi ajantaju aivan kokonaan. Kustos, eli väitöskirjan ohjaajani, alkoi puoli neljän aikaan ilmaisemaan tarvetta väliajalle, jollei keskustelu pian päättyisi.
Vastaväittäjä ilmaisi, että vielä muutama kysymys, johon yhdeksänvuotias esikoiseni huusi: ”Ei enempää!”.
Neljän tunnin jälkeen väitös oli ohi. Siirryin salin ovien ulkopuolelle vastaanottamaan kuulijoita. Kiitollisuus valtasi mieleni, kun sain onnitteluja niin tutuilta kuin tuntemattomilta. Kollegat, perheenjäsenet, tuttavat ja myös tuntemattomat kätilöt ja kätilöopiskelijat olivat tulleet kuuntelemaan väitöstäni. Lisäksi jälkikäteen sain tietää, että lähes 300 ihmistä oli seurannut väitöstä striimin kautta etänä. Ja nämä 300 olivat pysyneet mukana alusta loppuun. Eli aihe todella puhuttelee ja kiinnostaa. Kätilötiede kiinnostaa.
Nyt ymmärrän väitöksen sen koko performanssin ja tarkoituksen. Koska lokakuisena iltana, kun sähköpostiini saapui viesti: ”Lataa tutkintotodistuksesi tästä. Linkki on voimassa 30 päivää.” — tajusin, että jos valmistuminen olisi huipentunut vain tähän viestiin, jossa saan itse ladata todistukseni, olisi se ollut melkoinen lässähdys.
Mutta nyt, on aika siirtyä uuteen vaiheeseen elämässä, eli väitöksen jälkeiseen vaiheeseen. Tiedän, että minulla on vielä annettavaa kätilötieteelle. Miten ja missä, se on vielä auki.