Kätilöitä tarvitaan aina
Kätilöiden tarve Suomessa tunnistettiin jo yli 200 vuotta sitten. Kätilökoulutus sai alkunsa vuonna 1816 tarpeesta vähentää äiti- ja lapsikuolleisuutta. Kuka tahansa ei voi kutsua itseään kätilöksi tai työtään kätilötyöksi. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaan kätilön ammatti on laillistettava ammatti. Vain laillistettu kätilö voi käyttää terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä kätilö, toimia kätilön tehtävissä ja tarjota kätilötyötä. Kätilön koulutus, jota säätelevät tarkat direktiivimääräykset, on 4,5 vuoden mittainen, ollen näin Suomen pisin terveydenhuoltoalan AMK-koulutus. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntijoina kätilöt ovat raskaana olevien, synnyttävien ja synnyttäneiden perheiden sekä naistentautipotilaiden kokonaisvaltaisen ja perhekeskeisen hoidon ammattilaisia.
Kätilöt ovat olleet myös olennaisesti mukana perustamassa suomalaisen äitiyshuollon perustaa, neuvolaa, josta on kulunut tänä vuonna 100 vuotta. Kätilöt vastasivat raskaana olevien hoidosta äitiysneuvolatoiminnan käynnistyttyä Suomessa. Vuonna 1972 säädetyn kansanterveyslain voimaantuloon myötä kätilönimike poistettiin neuvoloista. Se kavensi kätilöiden mahdollisuutta työskennellä yhdistetyissä äitiys- ja lastenneuvoloissa, joten tänä päivänä neuvoloissa työskentelevillä kätilöillä on useimmiten myös terveydenhoitajan tutkinto. Muista Pohjoismaista poiketen ja Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksesta huolimatta, maassamme ei siten tällä hetkellä täysimääräisesti hyödynnetä kätilöiden ammattitaitoa raskauden seurannassa.
Terveydenhuollon ammattilaisten, mukaan lukien kätilöiden, arvo nostettiin yhteiskunnassa puheisiin koronapandemian aikana. Kätilöt ovat hoitaneet pandemian aikana asiakkaitaan aivan kuten kaikkina muinakin aikoina. Olemme pandemian myötä esittäneet myös huolemme perheiden saamasta tuesta ja ohjauksesta raskauden ja synnytyksen aikana ja sen jälkeen hoitoon käytettävissä olevien niukkojen resurssien vuoksi.
Tänä vuonna suomalaiset kätilöt ovat seuranneet, miten ukrainalaiset kätilökollegat hoitavat synnytyksiä pommitusten keskellä ja millaisissa oloissa perheet asuvat sodan keskellä. Suomeen on jo saapunut ja arvioidaan saapuvan tuhansia väliaikaista suojaa hakevia ihmisiä sekä turvapaikanhakijoita. Me kätilöt kohtaamme heitä työssämme ja hoidamme heitä ammattitaitoisesti, kuten ketä tahansa muitakin asiakkaitamme, yksilölliset elämäntilanteet ja tarpeet huomioiden. Osa meistä on tämän lisäksi osallistunut auttamis- ja kriisityöhön niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Oli maailmantilanne mikä hyvänsä, kätilöitä tarvitaan aina. Raskaus, syntymä ja sairaus eivät kysy ajankohtaa. Kätilöt haluavat tehdä työnsä hyvin ja eettisesti kestävällä tavalla. Olemme aina äitien, lasten ja perheiden puolella. Työolojen ja palkkauksen parantaminen takaa kätilöiden saatavuuden ja laadukkaan kätilötyön myös tulevaisuudessa.
Kansainvälisen Kätilöliiton (ICM) tämän vuoden kansainvälisen kätilönpäivän teemana on sen merkkivuoden johdosta: ”100 years of progress”. Kansainvälinen Kätilöliitto korostaa, että kätilöihin ja kätilötyöhön investoiminen pelastaa tutkitusti ihmishenkiä ja edistää naisten, lasten ja perheiden terveyttä ja hyvinvointia, vielä jopa varsin kustannustehokkaasti. Mitä maailma olisi ilman kätilöitä?
Siitä koituisi terveydellisiä haittoja ja inhimillistä kärsimystä naisille, äideille, lapsille ja perheille sekä kansanterveydellisiä ja -taloudellisia haittoja yhteiskunnalle, joista osa usein ilmenee vasta vuosien kuluttua. ICM haastaa pohtimaan, millainen maailma olisikaan, jos kätilöt ja kätilötyö saisivat ansaitsemansa tuen ja arvostuksen, myös taloudellisesti? Yksinkertaisesti: kaikilla olisi mahdollisuus saada tarvitsemansa seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, tasa-arvo ja seksuaalioikeudet toteutuisivat.
Kansainvälisenä kätilönpäivänä vuonna 2022 Suomen Kätilöliitto kysyy: onko suomalaisella hyvinvointiyhteiskunnalla varaa olla panostamatta kätilöiden työoloihin ja toimeentulon mahdollistavaan palkkaan? Halutaanko Suomessa todella panostaa naisiin, lapsiin ja perheisiin?
Suomen Kätilöliiton kv kätilönpäivän kannanotto 2022
Barnmorskor behövs alltid
Behovet av barnmorskor identifierades i Finland redan för över 200 år sedan.
Barnmorskeutbildningen inleddes år 1816 utifrån behovet att minska på mödra- och
barnadödligheten och bibehålla befolkningstillväxten. Vem som helst kan inte kalla sig för barnmorska eller kalla sitt arbete för barnmorskearbete. Enligt lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvård är barnmorskeyrket ett yrke som kräver legitimation. Endast en legitimerad barnmorska kan använda hälso- och sjukvårdens yrkesbeteckning barnmorska, verka som barnmorska och erbjuda barnmorskearbete. Barnmorskeutbildningen, som styrs av strikta direktiv, är fyra och ett halvt år lång och därmed den längsta yrkeshögskoleutbildningen inom hälsovård i Finland. Som yrkeskunniga inom sexuell och reproduktiv hälsa har barnmorskan expertkunnande gällande gravida, födande och de nyblivna familjerna samt de gynekologiska patienternas helhetsvård och familjecentrerad vård.
Barnmorskorna har haft en avgörande roll i grundandet av mödrahälsovården och
rådgivningsverksamheten, som i år firar 100 år. Barnmorskorna hade ansvar för vården av gravida då mödrarådgivningsverksamheten inleddes i Finland. När folkhälsolagen år 1972 trädde i kraft togs barnmorskebeteckningen bort från rådgivningarna vilket minskade barnmorskornas möjligheter att arbeta på de kombinerade mödra- och barnrådgivningarna, vilket har lett till att de barnmorskor som idag jobbar på mödrarådgivning oftast också har en hälsovårdarexamen. Till skillnad från de andra nordiska länderna och trots Världshälsoorganisationens (WHO) rekommendationer, utnyttjas för tillfället inte barnmorskornas yrkeskunskap fullt ut i vårt land gällande vården av gravida.
Under corona-pandemin fördes en värdediskussion om hälso- och sjukvårdspersonalen,
inklusive barnmorskorna. Barnmorskorna har under pandemin vårdat sina klienter precis som alltid annars. Vi har under pandemins gång också framfört vår oro kring det stöd och den vägledning som familjerna får under graviditet, förlossning och barnsängstid på grund av de minskade resurserna som finns tillgängliga inom vården.
I år har de finländska barnmorskorna följt med hur de ukrainska barnmorskekollegorna sköter förlossningar under bombanfall och familjers boendesituation under kriget. Antalet personer som redan anlänt och förväntas anlända till Finland är tusentals, de är människor som behöver tillfälligt skydd samt asylsökande. Vi barnmorskor möter dessa personer i vårt arbete och vårdar dem professionellt, vi beaktar de individuella livssituationerna och behoven på samma sätt som med alla våra andra klienter. En del av oss har utöver detta deltagit i hjälp- och krisarbete både i hemlandet och utomlands.
Barnmorskor behövs alltid oavsett världssituationen. Graviditet, förlossning och sjukdom ber inte om tillfälle. Barnmorskorna vill göra sitt arbete bra och på ett etiskt hållbart sätt. Vi är alltid på mammans, barnets och familjens sida. Förbättrandet av arbetsmiljön och lönen garanterar tillgången till barnmorskor och ett kvalitativt barnmorskearbete även i framtiden.
Internationella barnmorskeförbundets (ICM) tema för årets internationella barnmorskedag är med anledning av jubileumsåret “100 år av utveckling”. Internationella barnmorskeförbundet betonar att man enligt studier räddar människoliv och främjar kvinnors, barns och familjers hälsa och välmående genom investering i barnmorskor och barnmorskearbete, och det är till och med kostnadseffektivt. Vad vore världen utan barnmorskor? Det skulle leda till negativa hälsoeffekter och mänskligt lidande för kvinnor, mödrar, barn och familjer samt leda till negativa konsekvenser för folkhälsan och nationalekonomin i samhället, av vilka en del ofta blir uppenbara först år senare. ICM utmanar oss att fundera på hur världen skulle se ut, om barnmorskorna och barnmorskearbetet fick det stöd och den uppskattning som de förtjänar också ekonomiskt? Helt enkelt: alla skulle ha rätt till de sexuella och reproduktiva hälsovårdstjänster man behöver och jämställdhet och sexuella rättigheter skulle förverkligas.
På den internationella barnmorskedagen år 2022 frågar Finlands Barnmorskeförbund: har det finländska välfärdssamhället råd att inte investera i barnmorskornas arbetsmiljö och en lön som det går att leva på? Vill man i Finland verkligen investera i kvinnor, barn och familjer?
Finlands barnmorskeförbund_Ställningstagande 2022
Midwives are always needed
A need for trained midwives was recognized in Finland over 200 years ago and the education of midwives began in 1816. The main goal was to reduce infant mortality rates and improve maternal health. Not anyone can call themselves a midwife or their work midwifery. According to the Act on Healthcare Professionals, a midwife is a member of a licensed profession, and only a licensed midwife can use the title, work as a midwife or offer midwifery services. A degree in midwifery, which is regulated by strict directives, is four and a half years long and thus the longest of all health care degrees in universities of applied sciences. As specialists of sexual and reproductive health, midwives are professionals of family-centered care regarding pregnancy, childbirth, postpartum and gynecological healthcare as well as in the comprehensive care of gynecological patients.
Midwives have played an integral part in establishing the Finnish maternity healthcare system, which was founded 100 years ago. Until the Primary Health Care Act in 1972, midwives worked in maternity healthcare from pregnancy until the newborn was two weeks old. The Act narrowed midwives’ possibilities to work in maternity care, since it is nowadays mostly united with children’s healthcare.
Unlike other Nordic countries or according to the World Health Organization’s recommendations, the midwives’ knowledge in Finland is not being fully utilized today.
Recently, appreciation of the value of healthcare professionals, including midwives, has been given in public discussions due to the COVID-19 pandemic. Midwives successfully took care of their clients during the pandemic just like they have always done. They have also expressed their concern on the reduced support given to families during pregnancy and childbirth because of lowered midwifery resources.
This year Finnish midwives have watched how their Ukrainian midwife colleagues have helped mothers give birth during bombings and how families survive in the middle of a warzone. Some refugees have already arrived in Finland, and thousands more are still expected to come in search of shelter and protection. We midwives meet them in our work and treat them professionally, like any other client, considering their unique needs and circumstances. Some midwives have also taken part in humanitarian work in Finland and around the world.
Whatever the world political situation, midwives are always needed. Pregnancy, childbirth and sickness never ask for good timing. Midwives want to perform their work well and in an ethically sustainable way. We are always on the side of mothers, children and families. Improving salaries and working conditions will ensure that midwives and quality midwifery will also be available in the future.
The theme of the International Day of the Midwife, organized by the International Confederation of Midwives (ICM), is “100 years of progress”. The ICM emphasizes that investing in midwives and midwifery is shown to save human lives and improve the welfare of women, children and families cost effectively. A world without midwives would be harmful to health and cause suffering to women, mothers, children and families. It would also cause harm to public health and economies, the outcomes of which would only be seen years from now. The ICM challenges us to think about what the world would be like if midwives and midwifery care gained the respect and value they ought to have, also financially? Put simply: In such a scenario, everyone would have the sexual- and reproductive health services they deserve, and we could obtain equality and sexual rights.
The Federation of Finnish Midwives asks: Can the Finnish welfare system afford not to invest in midwives’ working conditions and guarantee them a decent salary? Are we truly willing to invest in women, children and families in Finland?
