Vastavalmistuneena tekstiiliartesaanina haaveeni oli suunnitella ja toteuttaa tilataidetta ja uniikkeja tuotteita langoista, metallista ja luonnonmateriaaleista. Vanhempainvapaalla ollessani tein muutamia käsitöitä, samalla huomaten, että käsityöläisenä on vaikea saada tuloja, jotka vastasivat työmäärää. Gynekologia ja naisen hyvinvointi oli kiinnostanut minua ja omat synnytykset antoivat lisäkipinää ja aloin opiskella kätilöksi, mikä tuntui enemmän kuin omalta. Alaa vaihtaessani kuulin osuvan kommentin “vaihdat vain käsitöitä”. Tekstiiliartesaani tekee töitä käsillään ja kädet ovat kätilön tärkein työkalu, oman itsensä ja luovuuden lisäksi.
Kätilöopinnoissa parasta oli harjoittelut, missä sain muuttaa teorian käytännöksi ja kokeilla siipiäni. Viimeinen synnärijaksoni oli Kätilöopistolla ja olin kuullut, että siellä on pakko ommella kätilöknopeilla. Koulussa opittiin vain kirurginen solmu, ajatuksella että silloin ei voi pistää itseään, vaikka sekin onnistuu, jos ei käytä pinsettiä neulankuljettajan lisäksi. Kolmekymppisenä opiskelijana varauduin ja opettelin kätilönknopin, samalla olin valmis puolustamaan kirurgista solmua. Tein erivärisillä langoilla molemmat solmut ja lopputulos oli sama. Sain ohjaajan, joka totesi, että tärkeintä on tukeva solmu – ja niinhän se on!
Repeämän ompelu oli mielekästä ja tavoitteena oli korjata alapää mahdollisimman hvyin. Opin kauniin piilo-ompeleen, ja muutenkin taito karttui tehdessä ja olin tyytyväinen! Tämä tunne katosi, kun alettiin puhumaan, että lihakset (bulbocavernosus ja transversus) pitää tunnistaa ja yhdistää repeämän korjauksessa. Näin ei aikaisemmin ollut opetettu. Tämähän on ihan loogista. Jos lihas repeää, esim. pohkeesta niin se vaikuttaa kävelyyn, jos sitä ei korjata takaisin.
YAMK-opinnäytetyöni alkutaipaleella huomasin, että oli vaikea löytää tutkimustietoa ensimmäisen ja toisen asteen repeämien ompelutekniikasta, jossa lihakset ja faskia palautetaan korjauksessa. Tutkimusnäyttöä löytyi jatkuvan ompelutekniikan käytön eduista, repeämän ja ompelun vaikutuksista elämänlaatuun ja seksuaaliterveyteen, sekä repeämä ei aina parane odotetusti ja mahdolliset ongelmat (kuten pitkäaikainen kipu, virtsaamis- ja tai ulostamisvaivat), tuottavat häpeäntunnetta synnyttäneelle. Mitä enemmän opin, sitä enemmän haluan lisätä ymmärrystä lantiopohjan toiminnasta, sekä haaveenani on väitellä aiheesta. Kyse ei ole vain kauniista pinnasta tai jatkuvasta ompeleesta iholla, vaan tärkeää on se mitä tapahtuu pinnan alla. Eli kyse on lihaksista ja faskiasta, jotka on tunnistettava ja yhdistettävä, jotta keho toimii jälleen normaalisti. Siksi jokaisen synnytyksen jälkeen on tehtävä huolellinen tutkimus, kahden ammattilaisen tutkimana, kuten Ruotsin tuoreet hoitosuositukset (SBU 2023 ja Socialstyrelsen 2025) painottavat. Lisäksi, jos palautuminen ei etene odotetusti, synnyttäjän on tiedettävä, mistä hakea ja mistä saada apua.
Tarvitsemme kansallisia hoitosuosituksia synnytysrepeämille ja -vauriolle, täydennyskoulutusta, sekä hoitoketjuja, joissa kätilöt, lääkärit ja fysioterapeutit tekevät yhteistyötä. Kätilöliitossa olemme nostaneet esille teemaa kannanotossa ja tulemme edistämään tätä edelleen eri konteksteissa.
Ylen dokumentin synnytysvauriosta tuli helmikuussa ja se on saanut paljon huomiota ja useamman kirjoituksen ja viestintää somessa. On hienoa, että eduskunnassakin halutaan nyt muutosta. Synnyttäjien oikeudet aloitti dokumentin jälkeen #rikkisynnytyksenjalkeen– kampanjan, jonka tavoitteena on nostaa esille ja murtaa vaikenemisen synnytysvaurioiden ympärillä.
Ilahduttavaa on, että maassamme tutkittu tieto leviää. Samalla tiedetään, että jotta uusimmasta tutkimusnäytöstä tulisi käytäntö, tarvitaan sairaalassa kattavaa ja jatkuvaa koulutusta, sekä hoitosuositukset. Kätilöiden on saatava täydennyskoulutusta, jotta heillä on mahdollisuus taata hyvä lopputulos synnyttäjälle. Kätilöt toimivat aina synnyttäjän parhaaksi. Heillä on tarve saada uutta tietoa ja taito näyttöön perustuvaan hoitosuosituksiin. Tämä on näkynyt täydennyskoulutuksissa, joissa olen kouluttanut useita kätilöitä lantiopohjalihaksista (anatomia, fysiologia ja patologia), repeämän hoidosta ja ompelutekniikasta.
Kätilönä tavoitteeni on sama kuin artesaanina: mahdollistaa huolellinen työn jälki, joka kestää käyttöä, aikaa ja elämää. Synnyttäjä ei ansaitse vain tervettä vauvaa, vaan myös toimivan kehon.
