Tarkoitukseni tässä blogitekstissä oli alun perin kertoa gradustani, mutta kirjoituksesta tulikin kertomus siitä, miten kätilöstä tuli sosiaalipolitiikan maisteri.
Aika tyypillisesti kätilöt lähtevät jatko-opiskelemaan joko YAMK-tutkintoa tai terveystieteitä. Minä lähdin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä puhtaasti mielenkiinnosta. Suoritin yhteiskuntatieteiden perus- ja aineopintoja avoimen yliopiston kautta, jonka jälkeen pääsin opiskelemaan Tampereen yliopistoon sosiaalipolitiikan maisteriohjelmaan. Hieman yllätyksekseni opinnoissa pystyi monessa kohtaa käyttämään kätilöyttä hyödykseen, sillä kätilön työkokemus antoi perspektiiviä yhteiskunnallisten asioiden tarkasteluun, ja esimerkiksi suomalaisen hyvinvointivaltion kehittymisestä kertovaan esseeseen valitsin näkökulmakseni neuvolajärjestelmän.
Myös graduni aiheen halusin liittyvän kätilötyöhön. Yhteiskuntatieteissä gradu on laajuudeltaan 40 opintopistettä, eli vastaa yli puolen vuoden opintoja. Pohdin aihetta kauan, ja kerran saunassa yksin istuessani sain idean kirjoittaa sote-uudistuksen vaikutuksista kätilöiden työhyvinvointiin. Aiheeseen tarkemmin perehdyttyäni tutkimuskysymykseni vielä täsmentyivät seuraaviksi: Millaisia kokemuksia kätilöillä on viestinnästä, organisaatiolta saadusta tuesta, luottamuksen tunteen vahvistamisesta ja henkilöstön voimavarojen huomioimisesta sote-uudistuksessa? sekä: Miten työhyvinvointi voitaisiin paremmin huomioida muutosjohtamisessa kätilöiden kokemusten perusteella?
Aineiston keruussa käytin apuna Kevan valmista kyselylomaketta. Alunperin tarkoituksenani oli toteuttaa kysely jonkun hyvinvointialueen kätilöille, mutta kahden hylätyn tutkimuslupahakemuksen jälkeen päädyin keräämään aineiston Kätilöliiton suljetun Facebook-ryhmän kautta. Olen kiitollisuudenvelassa kaikille 55 kullanarvoiselle vastaajalleni.
Kyselyni tuotti sekä määrällisen että laadullisen aineiston, jotka molemmat analysoin. Määrällisen aineiston analyysissa käytin SPSS-ohjelmaa ja laadullisessa sisällönanalyysia. Gradun tuloksissa painotin laadullista aineistoa vastaajamäärän vuoksi.
Tutkielmani tulosten perusteella kätilöiden kokemukset muutosjohtamisesta ovat melko negatiivisia. Etenkin viestintään ja osallistamiseen ollaan tyytymättömiä, ja mahdollisuus keskittyä asiakastyöhön on heikentynyt uudistuksessa. Aineistosta nousi esiin hyvin erilaisia kokemuksia, mikä todennäköisesti kertoo hyvinvointialueiden tai työyksiköiden välisistä eroista.Tulosten perusteella kätilöt kokivat, että esihenkilöt voisivat paremmin tukea heitä muutosten keskellä huomioimalla paremmin yksilölliset ja inhimilliset tekijät, kuten keskustelemalla, mahdollistamalla negatiivistenkin tunteiden käsittely ja tukemalla erilaisia työaikajärjestelyjä. Mielenkiintoinen havainto graduni tuloksissa on, että kätilöiden kokemuksiin vaikuttivat myös oman hyvinvointialueen ulkopuoliset asiat. Median negatiivissävytteinen kirjoittelu ja synnytyssairaaloiden lakkauttamispäätökset koetaan kuormittavina, vaikka ne eivät koskisi suoranaisesti omia työtehtäviä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää sote-alan muutostilanteissa, joita varmasti on edessä nyt ja jatkossa.
Sain gradun valmiiksi syyskuussa ja valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Näin jälkikäteen ajateltuna opiskelu oli yllättävän helppoa, ja opintojen päättyminen tuntuu epätodelliselta. Kätilöys oli mainio pohja jatko-opiskelulle, jossa vaaditaan taitoa hallita laajoja kokonaisuuksia ja ymmärtää syy-seuraussuhteita, ihan näitä samoja taitojahan tarvitaan kätilön työssä. Ainakin itse kärsin opiskelujen aikana huijarisyndroomasta, sillä en ollut ikinä nähnyt itseäni yliopisto-opiskelijaksi. Mutta opin, että tällaisesta tällaisesta tavallisesta kätilöstä on kyllä suoriutumaan maisteriopinnoista. Jatko-opinnot antoivat minulle lisää osaamista ja itseluottamusta. Ehdottomasti kannustan kaikkia opiskelusta kiiinnostuneita lähtemään rohkeasti matkaan. Meillä kätilöillä on valtava osaaminen, jota pystyy hyödyntämään vaikka mihin.