Pääsin alkukesästä 2025 kuukaudeksi HOPE (European Hospital and Healthcare Federation) -vaihtoon Tanskaan. HOPE-vaihdon tavoitteena on tutustua kohdemaan terveydenhuoltoon yleisesti, mutta erityisesti vuoden teemasta nouseviin kysymyksiin. Vuoden 2025 teema oli Together for Quality – Laatutyö tehdään yhdessä. Tanska kiinnosti minua erityisesti korkealaatuisen kätilötyönsä johdosta.
Meitä oli yhteensä seitsemän terveydenhuollon ammattilaista hyvin erilaisilla taustoilla. Alussa meille avattiin yleisesti Tanskan terveydenhuoltoa. Tanska on jaettu viiteen alueeseen, jotka saavat itsenäisesti tietyn budjetin rajoissa hoitaa alueensa terveydenhuollon. Terveydenhuolto perustuu omalääkärisysteemiin. Yleensä omalle lääkärille saa ajan jo samalle päivälle. Yleinen ajatus Tanskassa on, että kaikille täytyy taata tasaiset palvelut. Pyritään palveluiden hajauttamiseen eikä keskittämiseen. Siitä hyvä osoitus on, että vaikka lähes kahdeksan Tanskaa mahtuisi pinta-alaltaan Suomeen, niin molemmissa on 21 synnytyssairaalaa.
Pääsin vaihdon aikana tutustumaan Keski- ja Etelä-Jyllannissa Randersin ja Koldingin sairaaloihin. Kätilötaustani ansiosta tutustuin synnytysosastoihin, raskaana olevien, synnyttäneiden ja naistentautien osastoihin sekä vastasyntyneiden teholle. Jokaisella alueella on omat erityispiirteensä raskauden ja synnytysten hoidossa. Yleisesti kaikkialla raskaana oleva on yhteydessä ensin omaan lääkäriinsä, johon mennään ensikäynnille. Raskausaikana käydään omalääkärillä kolmesti ja loput käynnit (4–7 kpl) sairaalan kätilölle.
Koldingin sairaalassa, jossa on noin 3200 synnytystä vuodessa (synnytysviikkoraja >H 28), raskaana olevat, jolla on jotakin erityistä raskauden kulussa, kuten raskaussdiabetes (GDM), synnytyspelko tai toive kotona synnyttämisestä, käyvät seurannassa 2–3 kätilön tiimissä. Samat kätilöt hoitavat aikanaan myös synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen seurannan. Jos raskaana olevalla on sosiaalisia haasteita, niin heille on sairaalassa oma tiiminsä. Jatkuvuuteen pyritään. Tanskalainen Diane-kätilö kertoi, että synnytyspelko ei ole suuri ongelma. Heillä on muutama synnytyspelkoon erikoistunut kätilö, jonka vastaanotolla synnytyspelkoa kokeva nainen pääsi käymään. Ehkä juuri tuo luottamuksellinen suhde ja jatkuvuus ovatkin synnytyspelkoa vähentävä asia. Synnytysten käynnistämisiä on puolet vähemmän kuin meillä, noin 20 %. Synnytyssairaalan motto on: ”ensisynnyttäjälle pyritään saamaan normaali synnytys”.
Yliaikainen H 41+0 raskaana oleva tulee kätilön tunnin mittaiselle käynnille. Kätilö kyselee äidin voinnista, tekee ulkotutkimuksen, ottaa ktg:n, tutkii kohdunsuun, tarkistaa ultraäänellä lapsiveden määrään, ja jos kaikki asiat ovat kunnossa, päästää äidin kotiin. Raskausviikolla h 41+5 nainen tulee uudelleen kätilön vastaanotolle, jossa tehdään samat asiat, mutta lisäksi aloitetaan synnytyksen käynnistäminen. Ensisijainen tapa käynnistää on kalvojen puhkaisu, mutta jos se ei ole mahdollista, laitetaan ballonki tai annetaan misoprostolia. Kätilö saa tehdä itsenäisesti päätöksiä käynnistystavasta ja vain tarvittaessa hän konsultoi obstetrikkoa. Käynnistyksen aloituksen jälkeen nainen kotiutuu odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Synnyttävä nainen saa päättää synnytyspaikkansa. Mahdollisia synnytyspaikkoja on kolme: sairaala, koti tai kätilövetoinen synnytysyksikkö. Jos synnyttävä valitsee kodin, niin sairaalasta kätilö lähtee hoitamaan synnytystä.
Sairaalasynnytyksessä kivunlievityksenä kolmas osa äideistä on vedessä, saman verran annetaan epiduraaleja. Synnytyksistä sektiosynnytyksiä on noin 20 % ja episiotomioita tehdään vain 2,4 %, mutta 3–4 asteen repeämiä on 2,9 %. Vesisynnytyksiä on 5 %. Kätilöt hoitavat perätilasynnytykset ja monikkosynnytykset
Raskautta ja synnytystä hoitavat kätilöt kantavat hyvin itsenäistä vastuuta työssään. Vastuu ei pääty synnytykseen. Säännöllisesti synnyttäneet uudelleen synnyttäjät kotiutuivat 4–6 tunnin seurannan jälkeen. Kätilö tarkistaa äidin ja vauvan ja kotiuttaa heidät. Vauvasta otetaan paino, pituus, päänympärys, saturaatiot, punaheijasteet, tarkistetaan solisluut, lonkat, selkä ja kuunnellaan sydän. Lämpöä ei mitata. Kätilöt on koulutettu tekemään näitä meillä lastenlääkäreille kuuluvia tehtäviä. Jos äidillä on raskausdiabetes (GDM), niin verensokeri tarkistetaan vauvasta kahdesti ja normaalin raja on 2,5 mmol/l. Nopeasti kotiutuneille äideille soitetaan sairaalasta seuraavana päivänä ja viimeistään kolmantena päivänä synnytyksestä sairaalan kätilö tekee kotikäynnin. Kotona äidin ja vauvan vointi tarkistetaan, vauvalta otetaan lisäksi verikoe ja tarkistettiin kuulo. Kyselin ihmeissäni, että milloin vauvan tarkistaa lastenlääkäri. Vastaus oli, että jos kaikki asiat ovat kunnossa, niin ei milloinkaan. Vauva käy äidin omalääkärillä tarkistuksessa viiden viikon ikään mennessä.
Kätilöt tekevät kotikäyntejä joko sairaalan sähköpyörillä tai -autoilla. Pisimmillään perhe saattaa asua tunnin matkan päässä sairaalasta. Ensisynnyttäjät ja epäsäännöllisesti synnyttäneet jäävät pariksi päiväksi sairaalaan. Jos sektiolla synnyttäneen äidin vauva on hyvävointinen, niin silloinkaan hän ei tapaa lastenlääkäriä sairaalassa. Potilastauluun merkitään silloin vauva vihreällä merkillä: hyvävointinen, ei tarvetta tutkimuksille.
Koko raskauden seurannan ja synnyttämisen systeemi kuulosti tosi toimivalta. Ei tehdä turhia rutiinijuttuja, kun kaikki on kunnossa. Raskaus ja synnytys ovat luonnollisia asioita, ei sairaus. Olisiko meille tästä jotakin opittavaa?