Ranskan keväästä ei ollut tietoakaan, kun saavuimme huhtikuun lopulla Pariisista luotijunalla Lilleen. Matkamme tarkoitus oli edustaa Suomea kolmipäiväisessä “Twelfth Meeting of the BFHI Network of Country Coordinators” -kokouksessa. Mukanani oli Kirsi Otronen, imetyskouluttaja, THL:n vauvamyönteisyysryhmän edustaja ja Helsingin kaupungin neuvolatyön ylihoitaja. Hän oli ollut tapaamisissa aikaisemminkin, minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Kaikkiaan osallistujia oli 28 maasta, joista paikan päällä oli 40 henkeä ja etänä kymmenkunta. Saimme kuulla eri maiden edustajien puheenvuoroja heidän käytännöistään ja kuulumisistaan vauvamyönteisuuden edistämisessä. Tiedon jakaminen WHO:n, Unicefin ja muiden järjestöjen kanssa oli tärkeässä osassa.
Juttu luisti kansainvälisesti breastfeeding- käsitteen ympärillä. Kirsi piti puheenvuoron Suomen tilanteessa. Hän toi esille, että me emme puhu vain imetyksestä ja laadukkaasta varhaisravitsemuksesta, vaan Suomessa kiintymyssuhde, varhaisen vuorovaikutus sekä vanhemmuuden tukeminen on nostettu kärkiteemoiksi vauvamyönteisyyden edistämisessä. Sitä ei muualla vielä kovin laajasti tehdä.
Tilastoja esiteltiin myös. Suomesta ei ollut valtakunnallisia imetystilastoja näytettävissä. Miten kätevää olisikaan, jos meillä Suomessa olisi yhtenäiset, sähköiset alustat, mihin voitaisiin tallentaa imetysdataa. Silloin saataisiin näppärästi maanlaajuista kokonaiskuvaa vauvamyönteisyyden edistymisestä.
Suomessa kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden opintoihin sisältyy WHO:n 20 tunnin imetysohjaajakoulutus, mitä ei kaikissa maissa ole. Päivitetty WHO:n ohjeistus ei enää suosittele automaattisesti tätä koulutusta, vaan se suosittaa havainnoimaan, millaista koulutusta tarvitaan ja räätälöimään koulutuksen sen mukaan. Tiedot, taidot ja asenteet ovat keskeisiä asioita pätevyyden arvioinnissa. Tässä voidaan käyttää apuna valmiita haastattelukysymyksiä ja räätälöidä koulutus case-tyyppisesti esille nousseiden tarpeiden pohjalta. Muu on ajanhukkaa tämän ohjeistuksen mukaan, mikä toisaalta käy järkeen.
Kuten todettua, Ranskassa ei ollut keväisen lämpimästä säästä tietoakaan. Yhteistä päivällistä edelsi tutustuminen Lillen kauniiseen, vanhaan keskustaan ranskaa puhuvan oppaan johdolla. Aika harva meistä ranskaa ymmärsi, ja muutaman asteen lämpötilassa, vesisateessa, alkoi huumorintaju olla koetuksella. Lisäksi kulinaarisuudestaan tunnettu maa ei ainakaan sairaalan lounasruokien perusteella loistanut. Yhteisellä illallisella tarjoiltiin ankkaa ja juureksia, josta emme mitenkään häikäistyneet. Viini sen sijaan oli erinomaista. Kirsi hauskutti pöytäseuruettamme illallisen huipennukseksi suomalaisilla juomalauluilla, mitkä herättivät ansaittua ihailua.
Lähtiessämme kanadalainen Kathy, isoäitimäinen lempeä ja viisas nainen tarttui käsivarteeni ja pyysi pitämään yhteyttä. Virosta kotoisin olevan Margotin kanssa sovimme, että tuen häntä heidän sairaalansa vauvamyönteisyysprojektissa. Konferenssi kokemuksena oli hieno ja rikastuttava. Eri maiden kuulumisia ja saavutuksia oli upeaa kuulla. Kroatia ja Slovenia ovat ehkä kaikkein pisimmällä vauvamyönteisen yhteiskunnan edistämisessä.
Viimeisenä päivänä sairaalan aulassa taksia odottaessa rupesimme tapailemaan ranskalaisia euroviisuja ja kun pääsimme ”Lintu ja lapsi” -kappaleeseen huomasimme lähistöllä rouvan, joka yhtyi lauluumme omalla kielellään. Lähtiessämme heitimme poskisuudelmat hänen kanssaan hyvästiksi, ja tunnelma oli vallattoman kansainvälinen.
Maailman laajuinen vauvamyönteisyysverkosto kokoaa yhteen kansainvälisiä huippuasiantuntijoita. Oli upeaa tuntea kuuluvansa joukkoon. Vauvamyönteisyyttä tukeva lainsäädäntö ja kansallinen tuki helpottavat selkeästi vauvamyönteisyyden jalkautumista. Päättäjiin kannattaa vaikuttaa.
Kiitän lämpimästi Kätilöliittoa stipendistä matkan kustannusten kattamiseen.