Valtamediassa valitettavasti käsitellään kätilötyötä useimmiten synnytysten kautta, mikä on hyvin kapeakatsantoista. Itse olen monesti pohtinut, missä määrin tämä vaikuttaa kätilöiden asenteisiin tai vaikkapa kansalaisten näkemyksiin. Valtamedian lisäksi pieni osa kätilöistä ovat myös lähtenyt tälle kapeakatseisuuden tielle.
Valitettavasti olen kuullut kätilökollegoilta eri puolilta Suomea, että muualla kuin synnytyssalissa työskentelevien kätilöiden ajatellaan joissakin kätilöpiireissä olevan vähemmän arvostettuja kätilöitä. Itse melkoisen nuorena kätilönä koen tämän todella vastenmieliseksi ja koen suurta vääryyttä tällaista syrjivää kulttuuria kohtaan. Meidän pitää jo tottua siihen ajatukseen, että kun on kerran valmistunut kätilöksi, on aina kätilö, teki töitä sitten obstetriikan osastoilla, naistentaudeilla tai jossain aivan muualla, esimerkiksi järjestöissä. Kätilö eli seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntija voi työskennellä hyvin erilaisissa työpaikoissa. Synnytyssali on mielestäni niistä helpoimmista ja luontevimmista paikoista kätilölle asettua, koska koko koulutuksen ajan opetuksessa keskistytään paljon synnytyksen hoitoon. Mielestäni muutoksen on synnyttävä jo ammattikorkeakouluissa uusia kätilöitä opetettaessa. Kulttuurin muutos tapahtuu opiskelijassa opiskelun alkumetreillä. Kun opiskelija oppii ja tiedostaa, että kätilönä hän voi olla paljon muutakin kuin synnytyssalikätilö, oppii hän jatkossakin arvostamaan kätilökollegoitaan, tekevät he mitä työtä tahansa. Samalla myös syntyy uusi kulttuuri, jossa synnytyssali ei välttämättä ole ainoa päämäärä kätilölle.
Lisäksi meidän on muutettava paljon asenteitamme. Mielestäni on hyvin surullista, että joissakin kätilöpiireissä suorastaan estetään erilaisten kätilöidentiteettien syntyä. Tällainen negatiivinen asenne ei ainakaan lisää tämän ammatin houkuttelevuutta varsinkaan, kun olemme kohta kätilökadon partaalla. Vaikka totuus on se, että tietenkin joitakin kädentaitoja pitää harjoitella uudelleen aloittaessaan uudessa työpaikassa tai -yksikössä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kätilö olisi epäpätevä. Tällainen ajattelumalli on todella vahingollinen, ei ainoastaan itseä kohtaan vaan koko kätilöyhteisöä kohtaan.
Tietenkin media voi myös osaltaan auttaa muuttamaan vallitsevia asenteita laajentamalla kätilötyön käsittelyä ja tuomalla esiin sen moninaisuuden. Tällä tavoin voidaan vahvistaa yleistä ymmärrystä kätilöiden roolin merkityksestä terveydenhuollossa. Monimuotoisuus tekee kätilötyöstä rikkaan ja ainutlaatuisen osan terveydenhuoltoamme. On kuitenkin huomioitava, että media ei muuta meidän yhteisömme imagoa, vaan se lähtee meistä kätilöistä.
Myös työnantajamme voivat vaikuttaa kulttuuriin ja auttaa yhtenäistämään jälleen kätilöhenkeä, sillä kollegiaalisuus on myös organisaatiokulttuuriasia. Työnantajillamme on siis iso rooli kulttuurin parantamisessa, vaikka se ei suoranaisesti ole työantajiemme tehtävä. Työnantajat voivat mahdollistaa erilaisia työhyvinvointipäiviä tai tapahtumia kätilöiden, mutta myös muiden yksiköissä työskentelevien ammattiryhmien kesken yhtenä isona porukkana eikä vain erikseen pieninä yksiköinä.
Yksinkertaisesti: kaikki työ on arvokasta ja jokainen työntekijä ja kätilö on tärkeä. Kätilötutkinto avaa oven ammattiin, mutta oppiminen ja kehittyminen jatkuvat koko työuran ajan, jonka myötä on mahdollista kehittyä kaikilla kätilötyön alueilla. Tämä jatkuva kehittyminen on välttämätöntä paitsi yksilöllisen ammatillisen kasvun, myös koko kätilöyhteisön vahvistumisen kannalta. Kerran kätilö aina kätilö.