Kesäkuu on maailmanlaajuisesti Pride-kuukausi. Pride-liikkeen historia katsotaan alkaneen vuoden 1969 New Yorkista niin kutsutuista Stonewalllin mellakoista. Nämä mielenosoitukset olivat ensimmäinen kerta Yhdysvaltain historiassa, kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt taistelivat homoseksuaaleja vainoavaa järjestelmää vastaan. Stonewallin mellakoiden ansiosta homojen oikeuksien liike käynnistyi koko maailmassa. Seuraavan vuoden kesäkuussa järjestettiin ensimmäiset gay pride -marssit mellakoiden muistopäivän kunniaksi. Suomessa ensimmäisenä pride-tapahtumina voitaneen pitää vuonna 1974 perustetun Seta ry:n vuosittaisia mielenosoituskokouksia, joita gay liberation -liikkeen mukaan nimettiin Vapautuspäiviksi. Vuosien saatossa ja kovan työn tuloksena seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet niin terveydenhuollon piirissä kuin muutenkin yhteiskunnassa ovat hiljalleen parantuneet. Tällä vuosikymmenellä edistysaskelia on nähty esimerkiksi translain kokonaisuudistuksessa, kun juridisen sukupuolimerkinnän ja vanhemmuusnimikkeen muuttaminen helpottui.
Jokainen terveydenhuoltoalan ammattilainen saa asiakkaakseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Monen kätilön työssä korostuu myös nimenomaan kokonaisen perheen, ei vain yksittäisen asiakkaan, kohtaaminen. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2024 noin 1300 sateenkaariperhettä, joissa on alaikäisiä lapsia. Tilastoissa sateenkaariperheiksi lukeutuvat kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheet. Todellisuudessa luku on suurempi, sillä lainsäädäntömme tukee vain binääristä sukupuolikäsitystä, eikä esimerkiksi muun- tai intersukupuolisia huomioida tilastoissa. Sateenkaariperheitä löytyy niin yhden, kahden kuin useammankin vanhemman perheistä vanhempien sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Jos ammattilaisella on epävarmuutta esimerkiksi perheen käyttämistä vanhemmuustermeistä, on aina sallittua kysyä. Asiakas on aina itse oman itsensä paras asiantuntija.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista puhuttaessa saa usein vastaansa kommentteja, joissa kysytään ”miksi tätä taas tuputetaan meille” tai ”miksi vähemmistön edustajia on koko ajan enemmän.” Sateenkaarivähemmistöön kuuluminen ei ole muoti-ilmiö, eikä tilastoissa viime vuosina nähty sateenkaariperheiden määrän kasvu johdu siitä, että sateenkaariperheitä yhtäkkiä olisi paljon enemmän, vaan lainsäädännön ja tilastointimenetelmien muutoksesta. Yhteiskunnallisen ilmapiirin ja lainsäädännön muutosten myötä itsensä ilmaiseminen, ja avoimesti oman identiteettinsä näyttäminen on nykyään helpompaa ja hyväksytympää kuin esimerkiksi joitain vuosi tai vuosikymmeniä sitten. Moninaisuutta on ollut aina ja tulee aina olemaan.