Keskenmenoon liittyy monenlaisia tunteita: surua, pettymystä, häpeää ja epäonnistumisen kokemuksia. Se on yksilöllinen kokemus, ja kaikille tunteille on tärkeää antaa riittävästi tilaa. Keskenmeno on usein sekä fyysisesti että henkisesti raskas. Syntymätön lapsi on vanhemmille tärkeä jo raskauden alusta, jolloin lapsen menetys voi koskettaa syvästi. Fyysisen hoidon lisäksi ammattilaisten tarjoama psyykkinen tuki on siis tärkeää, riippumatta siitä, kuinka pitkällä raskaus on.
Keskenmenojen psyykkisiä vaikutuksia on tutkittu viime aikoina enemmän. Moni kokee menetyksen jälkeen ahdistusta, masennusta tai traumaperäisen stressihäiriön oireita. Tunteiden jakaminen voi auttaa jaksamaan ja helpottaa oloa. Menetyksen jälkeen vanhemmuus voi saada syvemmän merkityksen. Parisuhteessa keskenmeno voi näkyä eri tavoin. Moni kokee, että parisuhde vahvistuu, kun vaikea kokemus jaetaan yhdessä. Toisaalta joillakin toinen voi olla valmis jatkamaan eteenpäin, kun toinen vasta alkaa käsitellä surua. Tällöin avoin keskustelu ja tarvittaessa ammattilaisen tuki ovat tärkeitä.
Osalle keskenmenon kokemus jättää pitkäkestoisen jäljen. Jopa viidennes kokee merkittäviä psyykkisiä oireita vielä yhdeksän kuukauden kuluttua menetyksestä. Kolmen vuoden jälkeenkin moni kertoo tuntevansa surua muiden raskauksista tai lapsista. Tällaiset tunteet ovat luonnollisia, mutta voivat kuormittaa arkea ja ihmissuhteita, ellei niille saa tilaa ja tukea.
Helsingin yliopistossa kehitetään parhaillaan toimintamallia, jonka avulla voidaan tunnistaa varhain ne, joille kokemus aiheuttaa pidempiaikaista kuormitusta. Tavoitteena on tarjota tukea myös viikkojen ja kuukausien jälkeen silloin, kun monilla surutyö vasta alkaa.
Hoitokokemukset vaihtelevat – moni kokee jääneensä yksin
Varhaisraskauden keskenmenot ovat lääketieteellisesti yleisiä ja usein hyvin hoidettavissa. Kokijalle kyse ei kuitenkaan ole rutiinista, vaan suuresta menetyksestä. Keskenmenojen hoitoon liittyvä tuki voi toisinaan jäädä puutteelliseksi. Epäempaattinen kohtelu voi saada jotkut luopumaan lapsitoiveestaan tai pelkäämään uutta raskautta.
Ammattilaisen on tärkeää huomioida myös, miten puhuu keskenmenon kokeneille perheille. Diagnoosien ja hoidon yhteydessä käytämme usein lääketieteellisiä termejä kuten alkio ja sikiö. Surevaa vanhempaa kohdatessa on tärkeä muistaa, ettei kyse ole vain lääketieteellisestä tilanteesta. Kyse voi olla menetetystä unelmasta – ja lapsesta, jota on rakastettu jo ennen syntymää. Tärkeää ammattilaisena on kuunnella perhettä. Voi käyttää juuri niitä sanoja, joita perhe itse käyttää. Kohdellaan menetystä sen merkityksen, ei raskausviikkojen perusteella.
Tutkimus nostaa esiin hoidon inhimilliset puutteet
Simpukka ry toteutti vuonna 2022 verkkokyselyn keskenmenon kokeneille henkilöille. Analysoimme Simpukka ry:n verkkokyselyn aineistoa. Tulosten mukaan moni koki jääneensä ilman tukea ja inhimillistä kohtaamista.
Moni vastaajista kertoi hoitohenkilökunnan suhtautuneen tilanteeseen etäisesti tai jopa tylysti. Psyykkinen tuki jäi usein vähäiseksi tai puuttui kokonaan. Tämä tukee aiempaa tutkimustietoa siitä, että keskenmenon hoitoprosessissa potilaan psyykkinen ja emotionaalinen hyvinvointi eivät aina saa riittävästi huomiota.
”En koe tulleeni huomioiduksi. Todettiin että näitä tapahtuu. Itselle kuitenkin lapsettomuushoidoissa olevana ja pitkään lasta toivoneena kyseessä oli erittäin suuri menetys.”
“En saanut tilanteessa mitään tukea henkilökunnalta. Vain lääkkeet kouraan ja kotiin ohjeet lääkkeiden ottoon.”
Vastauksista nousi esiin myös positiivisia kokemuksia, joissa empaattinen ja kiireetön kohtaaminen koettiin erityisen merkitykselliseksi.
”Jokainen sairaalavuorokauden aikana huoneessa vieraillut hoitaja kohtasi kiireettömästi ja tarjosi keskusteluapua.”
”Vauvani kapaloitiin ja häneltä otettiin jalanjäljet. Sain tavata vauvan ja kätilö oli laittanut vauvan kapaloihin myös kukan terälehtiä. Vauvaa oli kohdeltu todella kunnioittavasti ja hellästi. ”
Nykyinen keskenmenojen hoito saa monilta osin kritiikkiä. Hoidon pirstaleisuus, siirtymiset eri yksiköiden välillä ja puutteellinen kivunlievitys vaikeuttavat tilannetta entisestään. Jos empaattinen kohtaaminen puuttuu, keskenmenon kokenut voi jäädä surun ja pelon kanssa hyvin yksin.
Kyselyn avoimet vastaukset antavat tärkeää näkökulmaa siihen, millaiseksi hoito voi näyttäytyä potilaan silmin. On hyvä muistaa, että kyselyihin vastaavat usein ne, joilla on ollut erityisen vahva kokemus – hyvä tai huono. Tulokset ovat silti arvokkaita hoidon kehittämisessä ja empaattisen kohtaamisen vahvistamisessa.
Tuloksia on mahdollista hyödyntää käytännön hoitotyössä. Tulosten perusteella terveydenhuollossa tarvitaan lisää koulutusta kohdata kriisissä oleva ihminen kokonaisvaltaisesti. Keskenmenon hoito ei ole vain lääketieteellinen toimenpide, vaan myös emotionaalisesti raskas kokemus. Vuorovaikutustaidot, empaattisuus ja psykososiaalinen tuki ovat osa laadukasta hoitoa.
Tänään, 15.10. keskenmenon kokeneiden päivänä, muistamme kaikkia, jotka ovat menettäneet lapsen raskauden aikana. Surun ei tarvitse olla sidottu viikkoihin, sanoihin tai aikatauluihin. Jokainen menetys on totta – ja jokainen kokemus ansaitsee tulla kohdatuksi ja kuulluksi.