Suomessa vauva-ajan ruokinnan ohjausta ohjaavat kansalliset suositukset ja vauvamyönteisyysohjelman periaatteet, joiden tavoitteena on tukea perheitä ja edistää imetyksen onnistumista.
Imetysohjauksen tarkoituksena on ohjata ja tukea synnyttäjää imetyksen eri vaiheissa sekä vahvistaa hänen itseluottamustaan. Mutta millaista ohjaus on tilanteessa, jossa synnyttäjä ei halua imettää tai kykene siihen?
Kirjoitus pohjautuu opinnäytetyöhön, jonka kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin ei-imettävien äitien kokemuksia imetysohjauksesta.
Vastasyntyneen ruokintaohjauksen lähtökohdat
Imetysohjaus on keskeinen osa kätilötyötä, ja ammattilaisten tarjoamalla tuella on merkittävä vaikutus imetyksen onnistumiseen. Tuen tulisi muodostaa katkeamaton, näyttöön perustuva ja yhdenmukainen jatkumo raskausajasta synnytyksen jälkeiseen aikaan samalla huomioiden perheiden yksilölliset tarpeet ja kokemukset.
Vastasyntyneen ruokintaa koskevista vaihtoehdoista ja niihin liittyvästä tuesta tulisi keskustella avoimesti jo raskausaikana sekä synnytyssairaalassa ennen kotiutumista. Riippumatta ruokintatavasta jokainen perhe tarvitsee tilanteeseensa sopivaa tietoa, ohjausta ja tukea.
Ei-imettävien kokemuksia imetysohjauksesta
Kirjallisuuskatsauksen perusteella ei-imettävät äidit kokivat usein, ettei heidän tarpeitaan vauvan ruokinnan ohjauksessa tunnistettu tai huomioitu riittävästi.
Imetykseen liittyvät vahvat ihanteet voivat joissain tilanteissa synnyttää kokemuksen epäonnistumisesta. Tutkimuksissa äidit kuvasivat syyllisyyttä, häpeää ja riittämättömyyttä erityisesti silloin, kun imetystä oli yritetty, mutta se ei ollut kuitenkaan lopulta onnistunut.
Kun äidille välittyy viesti siitä, että hyvä äiti imettää, vastasyntyneen ruokintatavasta voi tulla mittari omalle äitiydelle. Tällöin huomio voi siirtyä pois siitä, mikä on olennaista: vauvan riittävästä ravitsemuksesta, kasvusta, turvallisuudesta ja koko perheen hyvinvoinnista.
Ammattilaisen tehtävä ei ole arvottaa vastasyntyneen ruokintatapoja, vaan tarjota perheelle tietoa, ohjausta sekä tukea turvallisten ja heidän tilanteeseensa sopivien valintojen tekemiseen.
Opinnäytetyön tulokset korostavat terveydenhuollon ammattilaisten keskeistä roolia imetyksen tukemisessa. Äitien kokemuksiin vaikuttavat saadun ohjauksen lisäksi ammattilaisten asenteet ja kohtaamisen laatu. Kielteinen tai painostava suhtautuminen imetykseen tai pulloruokintaan voi vähentää avun hakemista imetysongelmissa sekä vahvistaa kokemusta siitä, ettei perheen valitsema ruokintatapa ole hyväksyttävä.
Yhdenvertainen ohjaus ei tarkoita kaikille samaa, vaan jokaisen perheen tarpeisiin vastaavaa tukea. Jokaisella perheellä tulee olla mahdollisuus saada tarvitsemansa tieto, ohjaus ja tuki riippumatta siitä, toteutuuko vauvan ruokinta imetyksenä, korvikeruokintana tai niiden yhdistelmänä.
Kohti yhdenvertaisempaa ohjausta
Imetysohjausta kehitetään jatkuvasti, jotta perheet saisivat entistä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa tukea. Kehittämistyössä on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota myös niihin perheisiin, joiden kokemukset ja tarpeet eivät aina tule riittävästi huomioiduiksi. Ei-imettävien äitien kokemukset muistuttavat siitä, että hyvä ohjaus ei ole ainoastaan imetyksen edistämistä, vaan myös perheen kuuntelemista, yksilöllistä kohtaamista ja kaikkien ruokintatapojen tukemista.
Ei-imettävä ei tarvitse vähempää tukea. Hän tarvitsee omaan tilanteeseensa sopivaa tietoa, ohjausta ja kannustusta ilman syyllistämistä, painostusta tai oletuksia.
Jokainen perhe ansaitsee tulla kohdatuksi arvostavasti ja ilman ennakko-oletuksia. Vastasyntyneen ruokintatavasta riippumatta vanhempien tulee voida luottaa siihen, että heidän valintojaan ja elämäntilannettaan kunnioitetaan ja tuetaan.