Pääsimme osallistumaan Kätilöliiton synnytysseminaari 2022 -koulutuspäiville marraskuussa. Seminaarissa oli paljon huippuammattilaisia kertomassa ja luennoimassa omista aiheistaan. Koulutus tarjonnasta mieleemme jäi erityisesti kätilö/ensihoitaja Meri Haahtelan esitys ”Ensimmäinen matka rinnalle”. Ensimmäinen imetys ja varhaisen vuorovaikutuksen käynnistyminen ovat erityisen tärkeitä hetkiä uuden ihmisen elämässä, ja Meri toi mahtavasti esiin asioita, joita me ammattilaiset voimme tuossa hetkessä huomioida. Halusimmekin kerrata vielä Meriltä saamaamme arvokasta tietoa tässä kirjoituksessa.
Imetyksen tukemisen ja siihen valmistautumisen tulee lähteä liikkeelle jo varhaisessa vaiheessa. Jo silloin, kun vasta synnytys tuntuu merkitykselliseltä. Vanhempien on hyvä olla tietoisia, että imetyksen kannalta merkittävät hetket ovat käsillä jo heti kun vauva syntyy. Meri kertoi, että vauvan ensihetkiin kuuluva syntymäitku ja sen jälkeinen rauhoittuminen ovat ensimmäiset vaiheet imetyksen alkutaipaleella. Vauva rauhoittuu usein päästyään ihokontaktiin ja sinne vauvan tulisikin viipymättä syntymänsä jälkeen päästä. Ihokontakti tukee muunmuassa adaptaatioita ja tasaa vauvan elintoimintoja. Välittömän syntymän jälkeisen ihokontaktin on tutkittu myös rauhoittavan äitiä ja vauvaa, sekä lievittävän kipua ja aktivoivan vauvan vaistoja. Kun äiti saa vauvan ihokontaktiin mahdollisimman varhain, voidaan sillä parantaa imetysluottamusta sekä tukea varhaista kiintymyssuhdetta.
Tiedämme jo tutkimusten perusteella, että myös synnytyksen kululla on imetyksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tukihenkilön ja doulan läsnäolo ja tuki parantavat ensi-imetyksen onnistumisen mahdollisuutta, kun taas erilaiset synnytyksen aikaiset interventiot heikentävät. Tiedetään myös, että lääkkeellinen kivunlievitys (opioidit, epiduraali) ja synteettisen oksitosiinin käyttö heikentävät ensi-imetyksen onnistumista. Myös syntymän jälkeinen äidin ja vastasyntyneen erottaminen vaikuttavat imetyksen onnistumiseen. Syntymänsä jälkeen vastasyntynyt tulisi asettaa rinnalle vatsalleen äidin rintakehää vasten, jotta hän saa rauhassa ryömiä rinnalle kohti ensi imetystä. Meri korosti vauvan toiminnan olevan refleksien ohjaamaa ja rinnalla imemisen olevan ensisijaisesti vauvan taito, kun taas imetys on asia, jota äiti ja vauva voivat opetella yhdessä. Vauva tarvitsee syntymänsä jälkeen aikaa, jotta hänen vaistonsa ehtivät ohjaamaan häntä kohti rintaa. Kun annamme vastasyntyneelle aikaa toimia omien vaistojensa ja refleksiensä varassa, edesautamme vauvan kykyä oppia.
Onneksi varhaisen ihokontaktin ja ensi-imetyksen hyödyt ovat nykyään hyvin tiedossa ja pystymme tukemaan perheitä aiempaa paremmin. Tärkeää on kuitenkin muistaa myös perheelle tärkeä syntymärauha. Vauvan syntymän jälkeen kaikki toimenpiteet tulisi minimoida ja vauvaan koskemista välttää muiden kuin vanhempien toimesta. Mikäli synnyttäjä ei halua imettää, tulisi vauvan ensiateria joka tapauksessa mahdollisuuksien mukaan tarjota ihokontaktissa vauvan tahtisesti. Synnytyksessä läsnä olevien tulisi malttaa mielensä ja pidättäytyä esimerkiksi siirtämästä vauvaa ”parempaan asentoon” rinnalla, koska silloin häiritsemme vauvan vaistonvaraista toimintaa.
Teemme usein synnytyksen jälkeen nopealla tahdilla toimenpiteitä, jotka voisi siirtää myös myöhemmäksi synnytysrauhaa tukien. Esimerkiksi K-vitamiinin pistäminen aiheuttaa vastasyntyneelle aina kipua, ja kipu häiritsee vauvan vaistoja ensi-imetyksen aikana. K-vitamiinin pistämiselle heti syntymän jälkeen ei ole lääketieteelliseen näyttöön perustuvaa tarvetta, vaan sen voisi pistää vastasyntyneelle myös ensi-imetyksen jälkeen. Napanuoran voi leikata ensi-imetyksen jälkeen. Myös äidille tehtäviä toimenpiteitä tulisi tehdä mahdollisuuksien mukaan ensi-imetyksen jälkeen. Mikäli repeämä ei vuoda, onko ompelulla kiire?
Ensimaidon määrä on asia, joka usein synnyttäviä äitejä huolestuttaa. Saako vauva maitoa tarpeeksi? Pitäisikö antaa pullosta lisää, ettei vauva varmasti jää nälkäiseksi? Ensimaito on kuitenkin todella ravinteikasta ja sisältää runsaasti energiaa ja proteiineja vastasyntyneen tarpeisiin. Vauva saa ensimaidon mukana myös paljon hyödyllisiä vasta-aineita. Se että kolostrumin määrät ovat alkuun pieniä ja kolostrumin koostumus paksua ja tahmeaa, auttaa vauvaa harjoittelemaan syömistä eli imemis-nielemis-hengityssykliä. Vauvan vatsa on ollut kohdussa täynnä lapsivettä ja hän pyrkii syntymän jälkeen täyttämään sitä. Kun vauva saa maitoa pieniä määriä kerrallaan, hän haluaa rinnalle usein, mikä tukee imetyksen onnistumista. Kolostrum ensiateriana on erityisen tärkeää, sillä sen sisältämät proteiinit sulkevat vastasyntyneen suoliston solujen avoinna olevat välitilat ja luovat näin pohjan terveelle suolistolle. Lisäksi ensimaito nostaa tehokkaammin vauvan verensokeria kuin luovutettu rintamaito tai korvike sekä ehkäisee kellastumista ja edesauttaa mekoniumin poistumista. Mikäli ensi-imetys ei onnistu, pärjää terve täysiaikainen vastasyntynyt (ilman riskitekijöitä) jopa 12-24h vararavintonsa avulla. Tällöin on tärkeää ohjata äitiä lypsämään ja tarjoamaan kolostrumtippoja vauvalle, sekä ohjata tarjoamaan rintaa vauvalle, aina kun vauva osoittaa halukkuutta imemiseen kuitenkin vähintään kolmen tunnin välein. Ensimmäisen lypsykerran tulisi tapahtua kuuden tunnin sisällä synnytyksestä ja mielellään ensimmäisen tunnin aikana, mikäli äidin vointi sen sallii.
Myös sektiossa vauvan olisi hyvä päästä mahdollisimman pian ihokontaktiin. Vauva voidaan asettaa äidin rintakehälle yläkautta pää rintoihin päin, jolloin hän pääsee toteuttamaan vaistonvaraista rinnalle hakeutumista. Ihokontaktin olisi hyvä jatkua katkeamattomana myös heräämöön. Äidin hyvä kipulääkitys sektion jälkeen tukee imetyksen onnistumista ja hyvän imetysasennon löytymistä. Mikäli ihokontakti äidille ei heti onnistu laitetaan vauva puolison ihokontaktiin, kunnes ihokontakti äidillä on mahdollista.
Olemme avainasemassa luomassa mahdollisimman hyvää pohjaa perheiden imetysmatkalle ja vuorovaikutussuhteen kehittymiselle. Ensi-imetyksen onnistumisella on myös pitkällä tähtäimellä monenlaisia suotuisia vaikutuksia perheen ja vastasyntyneen elämään. Ensi-imetyksen onnistuminen muun muassa vähentää pienten lasten riskiä sairastua hengitystieinfektioihin ja parantaa äidin imetysluottamusta. Malttaisimmeko siis kiireen keskellä hieman, antaisimme perheille syntymä-ja imetysrauhan ja vastasyntyneille mahdollisuuden kuunnella omia vaistojaan?