Yhdistykset sekä Kätilöliiton hallitus kokoontuivat ruutujen ääreen alkuvuodesta viettämään Yhdistyspäivää etäyhteyksin. Tuolloin yhtenä puheenaiheena oli opiskelijoiden kertomukset huonoista kokemuksista kätilötyön harjoitteluissa. Päädyimme tekemään opiskelijoille kyselyn heidän kokemuksistaan siitä, miten heidät oli kohdattu kätilötyön harjoittelupaikoista. Montaa vastausta emme kyselyyn saaneet, joten jatkoimme kyselyä keräämällä kätilöiden kokemuksia harjoittelujaksoistaan sekä kokemusten vaikutuksista heidän tapaansa ohjata opiskelijoita työssään. Saamamme vastaukset kokosimme yhteen tähän blogikirjoitukseen. Toivomme sen herättävän keskustelua työpaikoilla siitä, miten voisimme parantaa tulevien kollegoidemme harjoittelukokemuksia.
“Jokainen varmasti muistaa, kun pienenä kätilön alkuna asteli ensimmäistä päivää harjoitteluun ekalle synnärijaksolle. Kaikki on niin jännittävää ja ihmeellistä ja pienen kätilöopiskelijan halu oppia ja tulla hyväksi kätilöksi on suuri! Harmi, että haave synnytyssalikätilön työstä voidaan romuttaa niin pian. Kaksi ensimmäistä viikkoa minusta tuntui, etten osaa mitään ja, että teen kaiken väärin tai ainakin liian hitaasti. Tämä tunne tuli oikeastaan varaohjaajan käytöksen vuoksi, jonka kanssa kaksi ensimmäistä viikkoa kokonaan vietin. Olin odottanut, että joku turvallinen, lämmin ja empaattinen kätilö ottaa minut ”siipiensä suojaan”, mutta toisin kävi.”
Kätilön työ sisältää paljon ihmisten kohtaamista. Tapaamme päivittäin uusia ihmisiä ja pyrimme luomaan asiakkaillemme turvallisen sekä luottavaisen ilmapiirin myös lyhyissä kohtaamisissa. Kuitenkin ottaessamme tulevat kätilökollegat vastaan harjoitteluunsa, emme aina onnistu luomaan tuota samaa turvallista ja luottavaista ilmapiiriä heille. Kannustavan ilmapiirin sijaan opiskelijat saattavat kohdata lannistamista sekä huomioimatta jättämistä tai heitä ei ohjata. Ennen kaikkea opiskelijat toivovat voivansa tuntea olonsa turvalliseksi harjoittelujen aikana, mikä osaltaan edistää heidän oppimistaan. He toivovat saavansa empaattista ja lämmintä kohtaamista myös muilta kuin omalta ohjaajaltaan. Voitaisiinko opiskelijan tunnetta tiellä olemisesta välttää nimeämällä varaohjaaja oman ohjaajan vapaapäivien ajaksi? Meidän tulisi myös miettiä, onko negatiivisen suhtautumisen takana organisaatiokulttuuri vai purkaako henkilökunta muuta huonoa oloaan opiskelijoihin.
“Osa ohjaajista on aivan ihania ja kannustavia, antaa palautetta rakentavasti ja muistaa opiskelijan roolin. Osa ohjaajista kohtelee opiskelijoita todella nöyryyttävästi ja epäasiallisesti, naureskelee opiskelijoiden virheille yleisesti muille kertoen. Puhuu opiskelijoille tiuskien ja muutenkin epäkunnioittavasti sekä toisinaan lähes haukkuvat opiskelijoita jopa synnyttäjille. Synnytysyksiköstä puhutaan opiskelijoiden keskuudessa paljon ja tietyistä ohjaajista on tullut opiskelijoille jopa painajaisia. Työvuorot voivat mennä itkua pidätellen ja kotiin päästessä loppupäivä itseään soimaten ja itkien. Ei tunnu asialliselta kohdella tulevia kollegoita kuin halpaa makkaraa.”
Työyksiköissä kaikilla on vastuu opiskelijoiden oppimisesta sekä siitä, että opiskelijoiden huonoon kohteluun tulee puuttua. Ohjaajaksi olisi hyvä valikoitua henkilö, joka on kiinnostunut opiskelijaohjauksesta. Myös koko työyhteisöltä odotetaan asiallista käytöstä opiskelijoita kohtaan sekä heidän kohtaamista tulevina kollegoina ja työyhteisön jäseninä. Opiskelijoilla on oikeus saada rakentavaa palautetta, tukea sekä kannustusta. Toisinaan ohjaajan vaihto kesken harjoittelujakson voi olla aiheellista, jos muutoin ongelmiin ei löydetä ratkaisua. Arvostava ja kunnioittava kohtelu, hyvät käytöstavat sekä tasaveroisena työyhteisenä jäsenenä kohtelu mahdollistavat opiskelijan oppimiskokemukset, ja antavat tilaa tehdä itse sekä harjoitella ohjatusti ja itsenäisesti.
“Ensimmäisessä synnytyssaliharjoittelussa valitettavasti oli poikkeus; saamani ohjaus ei ollut avointa, keskustelevaa tai edes varsinaista ohjausta. Sain neuvoja, mutta en keskustelua, palautetta tai tukea. En saanut käytännön ohjausta asiaan johon sitä pyysin, vain toteamuksen ”sen oppii vaan tekemällä” ja arvioinnissa syyn niskoilleni siitä, etten oppinut.”
”Toivoisin kaikilta kätilöiltä, jotka toimivat opiskelijoiden ohjaajina rohkeutta antaa palautetta, sekä halua tutustua omaan opiskelijaan. Itse arvostan rentoa otetta, oppiminen helpottuu, kun ei tarvitse olla selkä suorana jännityksestä ihan joka tilanteessa (asiakastyö erikseen) ja halua oppia uutta. Jokainen opiskelija on erilainen, joten avointa mieltä erilaisten oppijoiden ja tekijöiden kanssa.”
Työpaikan yleisellä ilmapiirillä on myös vaikutusta opiskelijoiden harjoittelukokemukseen sekä oppimisilmapiiriin. Harjoittelussa nähdyt ristiriidat työyhteisössä voivat vaikuttaa siihen, ettei yksikkö tai koko sairaala vaikuta haluttavalta työpaikalta valmistumisen jälkeen vaan opiskelija hakeutuu muualle töihin. Sekä opiskelijoiden kuin myös kollegoiden huono kohtelu vaikuttavat asiaan.
“Harmittavan usein huomaan kyllä työntekijöiden välillä olevan skismaa, joita ei puhuta auki vaan keskustellaan pienemmissä porukoissa. Opiskelijat ovat aitiopaikalla kuuntelemassa näitä keskusteluja.”
“Yksiköt, joissa opiskelijana sain osakseni huonoa kohtaamista, vain vahvistivat jo olemassa olevaa tunnettani pahnanpohjimmaisuudesta ja vaikuttivat myös vahvasti työpaikan valintaan. Olin ajatellut ennakolta, että naistentautien leikkausvuodeosasto olisi minua vähiten kiinnostava paikka ammatillisesti mutta kun se opiskeluaikanani nousi harjoittelukokemuksena yli muiden, tuli siitä myös silloin työpaikkani. Se oli paikka, jossa minut kohdattiin nimeltä, otettiin osaksi työporukkaa eikä jätetty taka-alalle. Iso osa tästä opiskelijapositiivisuudesta personoitui osaston mielettömään opiskelijavastaavaan, joka oli myös hyvin pidetty henkilö osastolla. Opin tuolloin miten valtava vaikutus on työilmapiirillä ja kohtaamisella.”
Mitä sitten voimme tehdä, jotta opiskelijat tuntisivat itsensä tervetulleiksi ja arvostetuiksi? Tukemalla ja vahvistamalla opiskelijan omaa ajattelua ja päätöksentekoa. Antamalla vastuuta sekä rakentavaa palautetta. Tutustumalla opiskelijaan. Olemalla avoimia opiskelijoiden erilaisille tavoille toimia ja oppia sekä hyväksyä erilaisia tapoja. Tärkeää on myös keskustella ja purkaa tilanteita jälkeenpäin.
“Omat harjoittelukokemukseni ovat antaneet hyvin näkökulmaa siihen, miten itse haluan ohjata opiskelijoita. Itse koin hyödylliseksi omassa oppimisessani sen, että ohjaaja kysyi miksi teen jonkun asian tietyllä tavalla, tai antoi minun ehdottaa, miten toimisin, sen sijaan että sanoisi vaan ”tee näin ja näin.” Olen saanut hyvää palautetta opiskelijoilta tuosta tavasta, että annetaan vastuuta tehdä omalla tavalla. Sen opin itsekin harjoitteluissa, että samaan lopputulokseen voi yleensä päästä montaa eri kautta, eikä se oma ole ainoa oikea, joten ohjaajanakin voi oppia myös harjoittelijalta jotain.”
“Omien opiskelijoideni kanssa korostan aina asiakkaan itsemääräämisoikeutta, että keskustellaan vaihtoehdoista eikä kosketa kysymättä. Yleensä ennen asiakaskohtaamista käyn opiskelijan kanssa läpi mitä olemme menossa tekemään. Jälkikäteen sitten puhutaan siitä, millaisena opiskelija koki kohtaamiseen ja oman osaamisensa, sekä mitä hän toivoisi minulta. Korostan siis omassa ohjaamisessani avoimuutta, kommunikaatiota, ja asiakkaan kunnioittamista, sillä nämä ovat mielestäni kätilötyön peruspilareita.”
“Suurimmaksi osaksi sain kaikissa harjoitteluissa ihan mahtavaa ohjausta. Minut kohdattiin ihmisenä, sain ohjausta, kannustusta ja rakentavaa palautetta, kiitoksia ja käytännön vinkkejä. Sain toimia vastuuta ottaen, ohjaajaan tarpeen mukaan tukeutuen ja osana työyhteisöä. Siitä kasvoin kätilöksi, joka ohjaa kädestä pitäen, sanoittaen ja kysyen ”miten voisin ohjata sinua paremmin?”. Haluan, että ohjauksessani olevat opiskelijat saavat jaksoista irti kaiken sen, mitä he ovat itse valmiita niistä ottamaan. Oppiminen ei saa jäädä kiinni ohjaajasta, joka ei välitä opiskelijan kehittymisestä.”
“Itse kohtaan kätilöopiskelijat ihmisinä, joilla on jo runsaasti kokemusta monilta hoitotyön osa-alueilta, ja jolla on jo laaja tietopohja kätilötyön opinnoista. Tiedostan, kuinka arvokasta opiskelijan tieto-taito on kätilöntyössä, ja kuinka paljon monet potilaat ja asiakkaat arvostavat opiskelijan läsnäoloa. Pidän huolta, että opiskelijaa ei jännitä tulla harjoitteluun eikä harjoittelusta myöskään lähdetä pahalla mielellä. Opiskelija on usein tuleva työkaveri. Opiskelijan ohjaajana haluan olla turvasatama harjoittelun keskellä – ei ole mitään mitä ei voi kysyä tai ottaa puheeksi!“
Ohjaajalla on suuri merkitys siinä, miten hän puhuu kätilötyön puolesta ja työpaikan sekä ammatin vetovoimaisuudesta. Avoin kohtaaminen ja suhtautuminen tulevana kollegana auttavat opiskelijan sulautumisessa osaksi työyhteisöä. Tasa-arvoinen ja arvostava kohtelu sitouttavat opiskelijat kätilötyöhön sekä työyhteisöön.
“Olen kohdannut kätilötyön suuntautumisvaiheessa kätilöitä, jotka ovat sitoutuneet tekemään minusta hyvän kollegan. Opiskelijan ohjaamiseen panostettiin, koska opiskelija nähtiin tulevana kollegana ja hänestä haluttiin hyvä. Tätä punaista lankaa olen pyrkinyt toteuttamaan omassa ohjaamisessani, ystävällinen, kollegiaalinen ja ohjaava työote.”
“Yhden päivän ajan eräs viisas ja nuori kätilö esitteli minut asiakkaillemme työparina. Tästäkös epävarmuuden sietoikkunan rajamailla liikkuneen kätilöopiskelijan itsetunto kohosi ja usko mahdolliseen uraan kätilönä lisääntyi. Nykyään viljelen tätä termiä itse kätilöopiskelijoita ohjatessani.”
Opiskelijoiden eteneminen ja valmistuminen ovat oppilaitoksen vastuulla. Harjoittelun ohjaaja ei päätä tuleeko opiskelijasta lopulta kätilö tai ei. Oppimisen kaari on jokaisella yksilöllinen. Toiset tarvitsevat aikaa enemmän alussa, rohkaistuakseen toimimaan itsenäisesti, toiset myöhemmässä vaiheessa, jotta kehittävät kätilön tehtävässä tarvittavaa herkkyyttä.
“Ensimmäiset kätilötyön harjoittelut olivat raskaita, koska ohjaajiksi sattui ilkeitä kätilöitä, jotka eivät yhtään luottaneet uuteen opiskelijaan. Edelleen joskus töissä kuulen jonkun kätilön sanovan, että kaikista ei vain ole tähän työhön, ylpeyttä äänessään. Se saa kylmät väreet hiipimään selkäpiitäni pitkin. En ikinä sanoisi noin, jokaisella on mahdollisuus edetä siihen mitä hän haluaa, jos tahtoa löytyy ja tekee töitä, mutta työtoverien ja ohjaajien kohtaamisosaaminen on erittäin tärkeässä roolissa siinä, kuinka kätilön minä pystyvyyden -tunne ja kätilöidentiteetti rakentuvat. Opiskelijaohjaus on haastavaa, jos siihen ei paneudu, jokaisen vahvuuksia tukemalla voi epävarmemmastakin opiskelijasta herättää palon ja löytää oikean helmen. Tähän koitan edelleen ohjaajana panostaa.”
“Kätilöopiskelijaohjaajat tarvitsevat paremman perehdytyksen! Harjoitteluissa on huomannut, että moni kätilö ei jaksa asioita selittää opiskelijoille jatkuvan opiskelija virran vuoksi. Olen myös huomannut, että jotkut ohjaajat ovat hyvin epäpäteviä ohjaamisessa ja saa melkein jokaisen opiskelijan tuntemaan itsensä osaamattomaksi, riittämättömäksi, kiusan kappaleeksi työyhteisölle, joka lamauttaa opiskelijan täysin.”
Nykyään opiskelijaohjaukseen on myös tarjolla täydennyskoulutusta. Koska opetussairaalassa opiskelijan ohjaus kuuluu kaikille työntekijöille, kannattaa koulutukseen hakeutua aktiivisesti. Kehityskeskustelu on hyvä tilaisuus keskustella osaamisestaan ohjauksen alueella, jotta esihenkilö pystyy tukemaan koulutukseen pääsyssä ja järjestämään tarvittavia osastokokouksia opiskelijaohjauksesta koko työyhteisölle. Esihenkilön kanssa olisi hyvä rohkeasti ottaa puheeksi, jos opiskelijaohjaus käy liian rankaksi, mieluummin kuin ilmaista uupumistaan opiskelijalle. Työilmapiirin tulisi tukea opiskelijaohjausta. Opiskelijaohjauksella on suuri vaikutus työyksikön vetovoimaisuuteen työtä hakevien kätilöiden mielissä, sillä kuten sanotaan: “hyvä kello kauas kaikaa”.
Yhdistyspäivässä todettiin yhteisesti, että opiskelijoiden huono kohtelu ei ole hyväksyttävää. Monissa harjoittelupaikoissa opiskelijoilta kysytään arviota saamastaan ohjauksesta Cless-mittarilla. Tulokset ovat vuosittain osoittaneet nousujohteista suuntaa. Nyt kun on nähtävissä pula työntekijöistä kätilötyön puolellakin, on erityisen tärkeää, ettei valmistuvia kätilöitä ajeta pois alalta tai kätilötyöstä huonon ilmapiirin ja kohtelun vuoksi. Kollegiaalinen käytös tarkoittaa myös kollegiaalisen suhtautumista opiskelijoihin. Paneutumalla opiskelijoiden ohjaamiseen käytännön harjoittelussa voimme vaikuttaa omaan ja kollegoiden työhyvinvointiin jatkossa.
Lämpimät kiitokset kaikille opiskelijakyselyyn vastanneille.