SEKS2024-koulutuspäivän aiheena oli toivo kohtaamistyössä: vaikeista kokemuksista kohti omannäköistä seksuaalisuutta ja hyvinvointia. Sexspon järjestämä koulutuspäivä pidettiin Helsingissä 22.3.2024. Koulutus oli suunnattu seksologian ja asiakastyön ammattilaisille.
Lähdin näille koulutuspäiville osana seksuaalineuvojan opintoja. Olen koulutukselta kätilö-terveydenhoitaja ja ultraäänihoitaja. Seksuaalineuvojan opinnot aloitin tammikuussa 2024. Aloitin opinnot koska olen kokenut, että en osaa keskustella riittävän hyvin seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Jo nyt opintojen alkuvaiheessa koen maailman monella tapaa avartuneen seksuaaliteemojen parissa. Myös aiheesta puhuminen on tullut helpommaksi. Odotan innolla koko vuoden kestävien opintojen antia. Tässä blogissa haluan nostaa esille osan SEKS2024-koulutuspäivän aiheista ja niistä heränneitä ajatuksia.
Yhtenä aiheena oli ”stigma ja toivo”. Puhujana Tappu Valkonen yhteisötyöntekijä Posiviiset ry:stä. Puheessa nousi esiin HI-virukseen (HIV) liittyvä stigma. Stigma eli häpeän leima on iso ja merkittävä asia, joka voi lannistaa ihmisen. Esityksessä tuotiin esille toivonkipinän ylläpitämisen merkitys ja tasavertainen kohtaaminen. Puheessa nostettiin esiin myös faktoja HIV:sta. Suomessa se on hyvin hoidettavissa ja tähän on lääkitys ollut käytössä jo yli 25 vuotta. Lääkityksen kanssa HIV ei tartu. Luento oli puhutteleva ja valoa tuova. Itselle luento muistutti HIV-tartunnan saaneen hyvästä kohtaamisesta. Ymmärrän hyvin miten merkittävästä stigmasta ja pelosta on kysymys. Kätilönä ja ammattihenkilönä täytyy olla sinut omien asenteiden ja pelkojen kanssa ennen kuin aito ja lämmin kohtaaminen on mahdollista.
Toisena mielenkiintoisena aiheena oli ”Muutos ja toivo SeriE-asiakkaiden puheessa”. Puhujana oli Nita Taivaloja, seksuaaliterapeutti ja tutkija. Hän kertoi lapsikohteisesta seksuaalisuudesta. On olemassa ihmisiä, jotka ovat lapsikohteiseen seksuaalisuuteen suuntautuneita. Tämä ei tarkoita, että kyseisen ominaisuuden omaavat henkilöt olisivat syyllistyneet pedofiliaan tai rikokseen. Puhuja esitteli SeriE- hankkeen tutkimusta. Hankkeessa oli kehitetty hoitopolku, jolla pyrittiin madaltamaan yksilö- ja ryhmätukipalveluihin hakeutumista. Ennen hoitopolkua ihmiset kokivat voimakasta häpeäleimaa ja pelkoa rikokseen syyllistymisen riskistä. Avun piiriin päästyään moni koki sinuiksi tulemista ja parempaa itsensä hyväksymistä. Tämä luento vei minut vaikean aiheen ääreen. Se nosti monenlaisia voimakkaita tunteita ja hämmennystä. Aiemmin kuvittelin tämän aiheen tarkoittavan suoraan pedofiliaa ja lapsiin kohdistuvaa seksuaalirikollisuutta. Puheenvuoron jälkeen ymmärsin, että kyse on paljon laajemmasta asiasta. Opin tästä aiheesta, että toivoa ja hoitoa on olemassa myös tähän.
Kolmantena aiheena oli ”seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneen kohtaaminen – toivon näkökulmasta”. Puhujana toimi Pertti Hakkarainen psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti. Hän kertoi trauman vaiheesta. Puheessa korostettiin, että työntekijän on syytä olla informoitu asiakkaan traumasta. Trauma aktivoi hengissä säilymisen mekanismin. Traumasta toipumiseen tarvitaan toivoa. Akuutin kriisin tärkeät kysymykset ovat: olenko turvassa, voinko luottaa muihin ihmisiin ja onko minulla mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä minulle tapahtuu? Tämä luento antoi ymmärrystä traumaattisen kokemuksen toipumisen mekanismista ja mahdollisuuksista. Puhuja muistutteli myötätuntouupumuksesta, jossa auttaja kyynistyy ja toivo vähenee. Taustalla voi olla liian pitkään asiakkaan vaikeiden asioiden äärellä oleminen. Tässä tilanteessa on syytä levätä ja kuunnella itseään. Tämä aihe oli todella mielenkiintoinen. Trauman vaiheet ovat tulleet tutuiksi sekä työn, että oman elämän kautta. Toivon ja hyvän kohtaamisen merkitystä ei pitäisi koskaan unohtaa.
Monta merkittävää oivallusta rikkaampana jatkan mielenkiintoista opintopolkua kohti seksuaalineuvojan työtä.
Valoisaa kevättä kaikille kollegoille!