Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) julkaisi tammikuussa selvityksen erikoissairaanhoidon sairaaloiden ja päivystysten porrasteisuudesta, työnjaosta ja yhteistyöstä. Siinä esitettiin synnytyssairaalaverkoston harventamista nykyisestä 23 sairaalasta siten, että jokaisella hyvinvointialueella olisi yksi synnytysyksikkö Hus-aluetta lukuun ottamatta. Myös Hus-alueella synnytyssairaaloita tulisi vähentää nykyisestä neljästä. Tämän lisäksi joillakin hyvinvointialueilla on käyty keskustelua neuvoloiden lakkauttamisista (Yle 7.3.24).
Synnytyssairaaloiden ja neuvoloiden lakkauttamiset kohdistuvat naisiin ja ovat siten nais- ja tasa-arvokysymyksiä. Lakkautukset uhkaavat naisten ja lasten tarvitsemien neuvola- ja synnytyspalveluiden yhdenvertaista saatavuutta sekä heidän terveyttänsä ja turvallisuuttansa. Raskaana olevien seuranta ja hoito sekä synnytysten ja synnytyksen jälkeisen ajan seuranta ja hoito ovat uhattuina, kuten myös naistentautien hoidon saatavuus etenkin päivystysaikaan. Raskauden ja synnytyksen kulkuun puuttumisen kynnys voi mataloitua: medikalisaation ja interventioiden lisääntyminen on mahdollista. Hoitoajat voivat pidentyä. Pidentyvät matkat aiheuttavat matka- ja yöpymiskustannuksia, ansionmenetyksiä ja erossa oloa perheestä. Matka voi olla myös este oikea-aikaiselle hoitoon hakeutumiselle ja hoidon saamiselle. Terveyserot kasvavat entisestään ja luottamus hoidon saantiin vähenee. Odottajien pelot ja huolet lisääntyvät. Kaikesta tästä voi myöhemmin koitua suurempia kustannuksia hyvinvointialueille ja koko yhteiskunnalle.
Sairaaloiden ja neuvoloiden lakkauttamiset osuvat laajasti naisiin, joista sosiaali- ja terveysalan työvoima enimmäkseen koostuu. Kaikilla ei ole halua tai mahdollisuuksia jättää asuinpaikkaansa siirtyäkseen työn perässä kymmeninen tai satojen kilometrien päähän. Useimmat tekevät kolmivuorotyötä, joka on riittävän raskasta ilman pitkää työmatkaa. Pidentyvä työmatka lohkaisee osansa vapaa-ajasta sekä nostaa matkakustannuksia. Valmiiksi pienestä palkasta jää vähemmän käteen ja vaativasta työstä palautumiseen on käytettävissä vähemmän aikaa. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on vaikeampaa. Riskinä on ammattitaidon menettäminen kätilöiden siirtyessä muihin töihin tai pois alalta.
Minna Canthia mukaillen: Synnytyssairaaloiden ja neuvoloiden lakkauttamisuhat eivät ole ainoastaan naiskysymyksiä vaan ihmiskunnan kysymyksiä. Äitiyshuollon parantaminen on yksi Maailman terveysjärjestön (WHO) tärkeimmistä painopisteistä, joka perustuu ihmisoikeusnäkökulmaan ja sen myötä universaalien palveluiden saatavuuden parantamiseen. Palveluiden lakkauttamiset kohdistuvat isoon osaan väestöä suoraan tai välillisesti ja universaalien palveluiden saatavuus on vaarassa. Synnytyssairaaloiden sulkemisesta aiheutuvia alueellisia vaikutuksia ei ole toistaiseksi arvioitu. Vaikutuksia sote-alan koulutukseen ei myöskään ole arvioitu. Onko ylipäätään arvioitu, millaista terveydellistä tai taloudellista hyötyä synnytyssairaaloiden lakkauttamisilla on tähän mennessä saavutettu?
Tammikuisessa kannanotossamme toimme esiin, että emme hyväksy synnytyssairaaloiden lakkautuksia. Synnytysyksiköitä on entuudestaan vähän. Jokaisen tulee päästä hoitoon kohtuullisen matkan päässä asuinpaikkaansa ja saada valita itselleen sopiva synnytyspaikka, oli se sitten pieni, keksikokoinen tai suuri sairaala. Osa perheistä haluaa synnyttää pienessä yksikössä, jossa on mahdollista saada hoitoa ennalta tutulta kätilöltä, ja joissa hoidon jatkuvuus voi toteutua paremmin. Mallia hoidon jatkuvuuteen voitaisiin ottaa Ruotsin ja Norjan kätilöjohtoisista synnytysyksiköistä, joissa kätilö vastaa hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta raskauden alusta lapsivuodeajan loppuun saakka. Kätilöjohtoinen hoito on todettu kustannustehokkaaksi. Lisäksi on näyttöä, että kätilöjohtoinen hoito ja hoidon jatkuvuus sitouttavat kätilöitä työhönsä ja työpaikkaansa. Lisäksi ne edistävät synnyttäjän luottamuksellisen suhteen muodostumista henkilökuntaan ja myönteisiä synnytyskokemuksia. Sekä Norjaan että Ruotsiin on viimeisen vuoden aikana perustettu vakanssit kätilötyön johtajalle (Chief Midwifery Officer), jonka vastuulla on kätilötyön kehittäminen kansallisella tasolla. Tästä voimme Suomessa vain unelmoida.
Tutkimusten perusteella tiedetään, että kätilöiden läsnäolo edistää parempaa terveyttä ja tasa-arvoisempaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden hoitoa. Onko meillä Suomessa ja hyvinvointialueilla todellista halua kehittää raskauden ja synnytyksen hoitoa ja palveluita? Palveluiden lakkauttaminen ei ole niiden kehittämistä.