Viime aikainen keskustelu imetyksen ympärillä on saanut erikoisia sävyjä. Keskiössä imettävä perhe-ajattelu on unohtunut, ja ääripäiden kokemukset ovat nousseet keskiöön.
Äidiksi tuleminen on ainutlaatuinen tapahtuma. Monesti äideillä on jo raskauden aikana muodostunut ajatus imettämisestä tai imettämättömyydestä. Työssämme terveydenhuollon ammattilaisina meidän tulee tukea perheitä heidän tekemässään, tietoisessa valinnassa. Jotta perhe voi tehdä tietoisen valinnan, heidän tulee saada tietoa imetyksestä ja erityisesti sen terveysvaikutuksista jo raskausaikana. Tiedon antamisen tulee tapahtua neutraalissa hengessä, jotta perheelle ei tule vaikutelmaa tiedon tuputtamisesta.
Raskausaikana saadut neuvot ja ohjeet pääsevät käytännön asteelle synnytyksen jälkeen.
Kätilöinä olemme raskauden, synnytyksen sekä lapsivuodeajan ammattilaisia. Työhömme kuuluu yhtenä osa-alueena antaa tietoa ohjausta perheille imetyksen hyödyistä sekä äidin, että vauvan terveyden kannalta. Jotta antamamme tieto on ajantasaista, tutkittuun tietoon perustuvaa, on tärkeää saada koulutusta tietojen päivittämiseen. Koulutus vaatii työnantajalta resurssointia. Resurssointi kertoo karua kieltä siitä, onko imetys tärkeää muutenkin kuin juhlapuheissa.
Synnytyssalissa monet vastasyntyneet perheet saavat ensikosketuksen imetykseen. On myös tilanteita, joissa tämä ei vauvasta tai synnyttäjästä johtuvista syistä ole mahdollista. Onneksi mahdollisuuksia tulee lisää myöhemmin. Mahdollisuuksien mukaan synnyttäjä voi lypsää käsin ensipisarat vauvalle, jolloin maidoneritys pääsee hyvin käyntiin ja vastasyntynyt saa ensikokemuksen rintamaidosta. Ensipisarat maitoa lähtevät voimistamaan vauvan puolustuskykyä bakteereja ja viruksia vastaan. Ensilypsy tapahtuu usein käsin, jos lypsämisen tarve jatkuu tai on toistuva, ohjataan synnyttäjä rintapumpun käyttöön.
Synnytyksen jälkeen perheelle luodaan kiireetön ilmapiiri, ja vierihoitoon kannustetaan ympäri vuorokauden. Ihokontaktia suositaan, koska se lisää maidontuotantoon tarvittavien hormonien erittymistä sekä aktivoi vauvan imurefleksiä. Jos meillä kätilöillä ei tässä kohdassa ole riittävästi aikaa käytettävissä, voi perhe jäädä ilman riittävää tukea. Perhe voi myös aistia kätilöiden kiireen. Nämä tekijät yhdessä vaikuttavat perheeseen aiheuttaen myös perheessä stressiä. Pieni vauva aistii perheen mielentilan. Imetystilanteisin ja varhaisen vuorovaikutuksen alkumetreille stressi on hyvin epätoivottu vieras, joka häiritsee ja sekoittaa tilannetta. Imetysluottamuksen syntyminen vaatii aikaa ja hyvää ohjausta, mikä perustuu tutkittuun tietoon.
Ensipäivinä tuttia ja tuttipulloa vältetään, jotta vauva oppisi oikeanlaisen imuotteen, ja maidoneritys pääsisi käynnistymään. Imuotteen tarkkailu on erittäin tärkeää. Vääränlainen imuote johtaa rintojen kipeytymiseen. Maito ei myöskään siirry rinnoista vauvalle, jos vauva imee vääränlaisella, kapealla otteella. Hyvä imetysohjaus on kaikkien perheiden oikeutettu vaatimus.
Sairaalassa pyritään välttämään tarpeettoman lisämaidon antamista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lisämaitoa ei annettaisi. Voi tulla tilanteita, joissa lisämaitoa tarvitaan lääketieteellisistä syistä, tai perhe voi haluta antaa vauvalle lisämaitoa. Näissä tilanteissa perheiden kanssa käydään vuoropuhelua. Lisämaidon tarpeen ilmaantuessa on aina tärkeää muistaa antaa vanhemmille lypsyohjaus, jotta äidin omaa maidonnousua voidaan nopeuttaa.
Kannustamme äitejä lapsentahtiseen imetykseen. Ohjaamme kuuntelemaan ja seuraamaan vauvan omia viestejä, tarjoamaan rintaa vauvan hamuillessa.
Ajoittain tulee eteen tilanteita, joissa perhe tarvitse myös muiden ammattilaisten tukea synnytyksen jälkeen. Jos synnytys on ollut perheelle traumaattinen, voimme tarjota perheelle psykiatrisen sairaanhoitajan tukea. Jos synnytyksessä on tapahtunut laajempi repeämä, voimme tarjota perheelle fysioterapeutin ohjausta. Myös gynekologit ja pediatrit ovat tärkeitä yhteistyötahoja synnytyksen jälkeen.
Moniammatillinen yhteistyö on tärkeää, ja erityisen tärkeää on se, että puhumme toistemme kanssa yhteistä kieltä. Sen vuoksi imetyksen ymmärtäminen vaatii koulutusta kaikille henkilöille, jotka imettävien perheiden kanssa työskentelevät. Imetystä ei voi ymmärtää ymmärtämättä siihen liittyviä erityispiirteitä.
Laadukkaan imetysohjauksen reseptiin tarvitaan ainakin kiireetön ilmapiiri, perheitä kunnioitetaan, kuunnellaan, annetaan heille aikaa. Äidille pyritään järjestämään myös lepoa. Vastasyntynyt imee yleensä noin 8-12 kertaa vuorokaudessa, joku voi imeä vielä tätäkin tiheämmin. Uni jää vähäiseksi ja aiheuttaa väsymystä ja uupumista. Kätilön tulee ohjata ja tukea äitiä lepäämään aina, kun se on mahdollista. Myös toista vanhempaa / tukihenkilöä ohjataan imetyksessä ja kannustetaan auttamaan imettävää äitiä jaksamaan imetyksen ensipäivät. Toisen vanhemman/tukihenkilön positiivisella suhtautumisella on positiivinen vaikutus imetyksen onnistumiseen. Ravitsemus sekä riittävä nesteytys tukevat hyvinvointia. Synnytyksen jälkeen synnyttäjä voi kokea suuriakin mielialanvaihteluja hormonaalisista muutoksista johtuen. Tämä voi tuntua hyvin pelottavalta uudesta äidistä, ja tähänkin hetkeen kätilö tarvitsee aikaa voidakseen olla tukena.
Jos hyvästä ohjauksesta huolimatta vauva ei kykene hyvään imuotteeseen, on syytä tarkkailla vauvan suuta, kielijännettä, kehon muita virheasentoja. Tänä päivänä näihin asioihin ei vielä osata kiinnittää tarpeeksi huomiota. Kuinka monesta sairaalasta tai terveyskeskuksesta löytyy esimerkiksi fysioterapeutti tai vyöhyketerapeutti, jonka hoitoon vastasyntynyt voi päästä lihaskireyksistä johtuvien virheasentojen hoitoon? Myös kielijänneasia on monessa hoitoyksikössä kiistanalainen riittämättömän tieteellisen näytön vuoksi. Jos näyttöä ei ole, mutta paljon positiivisia kokemuksia siitä, kuinka kielijänteen vapauttaminen vaikuttaa positiivisesti vauvan syömiseen, eikö näyttöä silloin pitäisi hankkia?
Synnyttäjän terveydentila ja aiemmat sairaudet/leikkaukset ovat tärkeitä tietoja imetyksen aloituksen/maidonnousun suhteen. Jotkut perussairaudet tai aiemmat leikkaukset voivat vaikuttaa maidonnousuun negatiivisesti. Tällöin sekä synnyttäjän, että vastasyntyneen seurannan tärkeys korostuvat. Näiden synnyttäjien tunnistaminen on erittäin tärkeää, jotta asianmukaista seurantaa pystytään toteuttamaan alusta alkaen. Tärkeää on myös saavuttaa luottavainen hoitosuhde synnyttäjän ja kätilön välillä, jotta avoin vuorovaikutus arkojenkin henkilökohtaisten asioiden suhteen on mahdollinen.
Imetysohjaus on jatkumo. Ohjaus alkaa raskausaikana neuvolassa, jatkuen sairaalassa synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Perheen siirtyessä neuvolaan takaisin ohjaus jatkuu heidän toimestaan. Jos jostain syystä perhe palaa hoitoon sairaalaan kotiutumisen jälkeen, on myös näillä hoitavilla tahoilla velvollisuus antaa hyvää imetysohjausta.
Imetysohjaus tarvitsee oikeanlaiset resurssit toteutuakseen oikeanlaisena, asiakaslähtöisenä prosessina.
Kuka meistä kätilöistä voi nostaa käden ja sanoa, että meidän yksikössä resurssointi on kunnossa, ja että kaikki perheitä hoitavat terveydenhuollon ammattilaiset osaavat antaa tutkittuun tietoon perustuvaa ohjausta.
Jos se olet juuri sinä, onneksi olkoon, kuulut luultavasti pieneen vähemmistöön. Tällä hetkellä kentältä tulevan viestin mukaan imetyksen arvostus kuuluu juhlapuheissa, mutta kaikki imetykseen liittyvä kehitys ja koulutus tulisi toteuttaa oman työn ohessa. Onko nyt tullut se hetki, kun alamme vaatia arvostusta työllemme myös resurssoinnin muodossa?
Jotta pystymme saavuttamaan tilanteen, jossa imettävä perhe kotiutuu täynnä itseluottamusta omaan imetykseensä, tarvitsemme kaikkien tahojen saumatonta yhteistyötä!